keskiviikko 19. helmikuuta 2014

My friends

Näinpä!

Ajattelin tehdä tällä kertaa tällaisen ystävä-postauksen, koska ystävät ovat syy siihen miksi mie jaksan tarpoa myös niiden vaikeiden päivien yli. Miulla on paljon kavereita ja ystäviä, mutta joistain on tullut vuosien varrella todella tärkeitä. Harmittaa etten näe joitain ystäviäni pitkien välimatkojen vuoksi kovin usein, mutta on tullut todistettua ettei ystävyyttä vähennä yhtään se kuinka usein toista näkee <3

Muutamia murusia <3

Hassua kyllä olen tavannut ison osan ystävistäni isostoiminnan kautta! Se onkin yksi iso syy miksi rakastan mein nuortentiloilla hengailua <3 Siellä on kaikki miun ystävät. Ainakin seuraavat oon tavannut isostoiminnan kautta (tai meistä on tullut tosi läheisiä isostoiminnan kautta): Annastiina, Wilma, Emmi, Eerika, Sini-Johanna, Sini, Tiia, Sisko, Leo, Jenni ja Sara <3

Sannan kanssa tavattiin kyllä ihan sattuman kautta ja voi miten ihana sattuma se olikaan! Oltiin molemmat samassa päiväkodissa työharjoittelussa. Tosin Sanna sitten muisti vielä jälkikäteen, et oli nähnyt miut telkkarissa ohjelmassa "Asukkaaksi BB-taloon?" :D

Maisaan mie tutustuin aikoinaan jo yläasteella, mutta meistä tuli ystäviä vasta kun mentiin molemmat samalle luokalle steinerlukioon :) Kermis sen sijaan onkin ystävä jo monen monen vuoden takaa. Taidettiin ekan kerran nähdä öö öö Lampolassa? Mahtava ystävyys kyllä takana ja monta hienoa vuotta edessä <3 Laura on näitä miun "tuoreita" ystäviä. Tutustuttiin Salainen Ystävä-sivuston kautta facebookissa ja ekan risteilymiitin jälkeen ollaankin oltu tosi läheisiä kaveruksia keskenämme <3

Nyt kun aloitin Tammikuussa koulun niin siellä oon saanut tutustua Reeaan ja Anne-Mariin <3 Meillä vaan klikkas yhteen jo heti ekana päivänä koulussa ja siitä asti ollaan oltu ku paidat ja perseet koulussa ja sen ulkopuolella :D Villeen tutustuin myös joskus miljoona vuotta sitten ja harmittaa hirmuisesti, kun ei olla enää nähty kovin usein kun Ville muutti Helsinkiin töiden perässä ja ei vaan oo varaa matkustella :/ 

Yllämainitut ystävät ovat siis niitä, jotka miellän erityisen läheisiksi mutta en pidä mitään "bestis" listaa. Vaikka nimeäsi ei tässä postauksessa näkynyt niin tiedä silti, että siekin oot tärkee <3 

Mä ittuin ojatta koilankakan vielettä, ja tä tulit ja kytyit, mikä tulla on?
Mä mökötän.
Jaa, no mä tulen tinne titten kant.
Tä tulit, ja ittuit vieleeni koilankakan päälle ja mua naulatti ihan hilveätti.
Kiitot kun olet kiva kaveli!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sinähän selvisit hienosti

Rauhoitu nyt!, sanoi Nuuskamuikkunen ja jatkoi - Sinähän selvisit hienosti

Nuuskumuikkusta pitäisi aina kuunnella. Viime viikot ovat olleet todella vaikeita, mutta olenpahan niistä selvinnyt. Vaikka tuli jonkin verran poissaoloja niin olen ylpeä siitä, että kuitenkaan en ole luovuttanut. Etäviikot häämöttävät jo edessä päin ja vaikka saimmekin suuritöisen etätehtävän niin silti se on hyvin mielenkiintoinen ja taas pitää muistaa, että pitää tehdä parhaansa. Huippusuorituksiin ei ole pakko yltää, mutta jos yltää niin hyvä juttu.

Meillä oli eilen kihlajaisten vuosipäivä ja kolme vuotta pamahti mittariin. Miten se aika kuluukin niin nopeaa, kun tuntuu että vastahan myös ne sormukset hankittiin ja muutettiin yhteen. Hurjaa ajatella, että syksyllä olenkin sitten jo rouva Jurvanen ja ollaan oltu viisi vuotta yhdessä Joonaksen kanssa :) Rouva sana on niin kiva, että ihan pakko varmaan sanoa Joonakselle et miuta saa sitten kutsua rouvaksi :D

Kihlapäivän herkkuja <3

Tänään oli ihana päivä koulussa. Sain nukuttua hyvät yöunet ja ihan pirteänä jaksoin 6:45 nousta ylös :) Aamun tunnit olivat teoriaa leikkimisestä ja siitä miten se vaikuttaa lapsen kehitykseen. Saatiin jokainen tuoda kotoa joku lelu ja esitellä se muulle luokalle. Itse olin ottanut mukaan Sipin (Chibi-totoro) ja Joonaksen vanhan Krokon. Sipi pääsikin tutustumaan uusiin ihmisiin, kun luokkatoveri sai hänet lainaksi. Sen lisäksi meillä oli tänään luovilla tunneilla leikkejä ja toimintatuokioita. Päästiin piirtämään toistemme kasvoja "pala kerrallaan" eli jokainen piirsi vuorollaan paperiin esim korvan ja sitten annettiin lappu seuraavalla ja seuraava piirsi toisen korvan. Ai huikee tää miun kuva on ainakin melko näköinen (toisaalta onks miulla oikeesti tommonen nenä? XD). 
Siis oikeesti tää on mahtava XD

Sitten jokaiselle jaettiin kirjaimia ja näytettiin kuvia. Piti osata sanoa mikä asia/esine kuvassa oli ja sitten sai viedä oman kirjaimen paikalleen. Uusi leikki miulle ja pitää kyllä muistaa jälkikäteen tää leikki! 
Hienosti saatiin kirjaimet ja kuvat yhdistettyä :D

Sitten oli vielä muovailua, aasin hännän kiinnitystä, tuolileikkiä ja piirrettiin selkään kuvioita :) Kokonaisuudessaan kiva päivä. Kyllä taas jaksaa näiden voimalla kaksi viimeistä päivää ennen etäviikkoa :)
Sipi pääsi rekan kyytiin <3

Kaverikuva koulussa <3






lauantai 1. helmikuuta 2014

Tired and down

Näin miekin tulkitsen tuota Psalmin kohtaa

Vaatii aika paljon uskallusta kertoa julkisesti blogissa, että kokee vaikeita aikoja. Oon lukenut monien blogeja joissa he kertovat todella avoimesti asioistaan. Mie oon enemmänkin yrittänyt pitää matalaa profiilia vaikkakin oon miekin puhunut asioista, jotka ovat vaikeita. 

Miuta on melkein koko tämän viikon vaivannut jonkinasteinen masennus. Väsyttää, ahdistaa, ei ole mitään mielenkiintoa mihinkään. Toisaalta näihin voi vaikuttaa myös se, että ei olla nyt pystytty Joonaksen kanssa syömään monipuolisesti koska rahat ovat todella vähissä. 

Maanantaina alkaisi taas koulu ja melkein joka päivä onkin koulua 8-15:30. Miksi miusta vaan tuntuu ettei mikään tuu koskaan onnistumaan. Mie oon itse miun pahin este, mutta joskus vaan sitä katsoo kateellisena miten muut porskuttaa eteenpäin. 

Onneksi miulla on miun usko. Usko Taivaan Isään joka pitää miusta huolen. Joinain hetkinä vaan iskee epäuskon hetkiä jolloin vaan ei oma usko riitä mihinkään. Tekisi mieli kirota taivaat ja maat, kun edes 8-9 tunnin yöunien jälkeen en ole pirteä. Itkettää ja ahdistaa koko ajan tällainen saamattomuus. Miuta ei vaan kiinnosta tällä hetkellä mikään. 

Se on oikeasti tosi paska fiilis. Siis kun ei kiinnosta mikään. Ei jaksa puhua edes omalle avopuolisolleen, jonka kanssa kuitenkin elää ja asuu. Ei jaksa keksiä mitään yhteistä tekemistä ellei elokuvan tai jonkun sarjan katselua lasketa. Nytkin Joonas lähti yksin käymään äidillään, kun mie en vaan saa itseäni lähtemään tän ahdistuksen takia. Yritän kylläkin mennä kaupoilla käymään Joonaksen kanssa, kunhan hää tulee äidiltään.

Mie yritän tsempata ja jos vaikka alkava kouluviikko toisi piristystä elämään. Niin ja jos tää orastava vatsatautikin hellittäisi. 

Tähän mie uskon