Onnellisuus on

Tunnelmointia Epilässä

Miun tän vuoden jouluaatokset ovat selkeästi olleet hyvin samanlaisia. Ne ovat pyörineet lähinnä kysymyksen "Onko elämäsi miellyttävää tällä hetkellä ja nautitko elämästäsi" Haluaisinko mie muuttaa jotain vai onko tällä hetkellä kaikki ihan hyvin. On nimittäin hyvin jännittävä herätä aamulla siihen ettei tiedä onko miulla kaikki hyvin vai eikö ole. Onnellisuus ja siihen liittyvät asiat ovat olleet miulle aina vaikeita asioita käsiteltäviksi. Kiinnitän liikaa huomiota siihen millaista elämää muut elävät ja uskottelen liiankin usein itselleni, että jos mie jaksaisin opiskella yhtä ahkerasti kuin ystäväni tai jos olisin saanut työpaikan ja tekisin töitä olisin onnellisempi.

Voiko olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä vaikka olisikin vain kotona eikä tavallaan "pyörittäisi" yhteiskuntaa eteenpäin? Onko sallittua nauttia siitä, että saa mennä nukkumaan niin myöhään kuin haluaa ja samoin myös herätä vaikka keskipäivällä jos nukuttaa? Vai pitäisikö sitä jaksaa herätä aamulla klo 05:00, että ehtii varmasti käydä suihkussa, syödä aamiaisen, käydä lenkillä, laittaa hiukset ja meikin ja sitten pirteänä klo 08:00 kouluun tai töihin? 

Mie en oo oikeastaan koskaan innostunut opiskelusta tai työnteosta. Tai noh ellei noita työkkärin työkokeiluja lasketa sillä ne olivat miusta mukavia ja opettavaisia kokemuksia. Oon mie miun terapeutinkin kanssa puhunut monta kertaa siitä miten miulla on aina vähän vääränlainen asenne koulunkäyntiin ja opiskeluun. Minkä mie sille oikeasti voin, että saan enemmän mielihyvää kotona oleilusta, kirjojen lukemisesta, tv-sarjojen/ elokuvien katselusta ja videopelien pelaamisesta kuin siitä että istun klo 08:00-16:00 koulussa kuuntelemassa luentoja. 

Minne sinun elämäsi junaraide vie?

Ps. Enää 12 yötä jouluun! Olkaa onnellisia siitä mitä teillä on älkääkä siitä mitä teillä voisi olla. Rakastakaa ihmisiä ympärillänne ja kerätkää lähellenne onnenmurusia ja leipokaa niistä yhdessä ystävien ja perheen kanssa onnenpipareita, joilla voitte sitten herkutella jouluaattona <3

Jouluisia muistoja

=^_^=

Aloituskuva varmaan kertookin jo aika paljon. Miulla on siis synttärit tuossa 8.12 ja 25 vuotta tulee jo mittariin. Eihän se toki paljoa ole, mutta sentään neljännesvuosisata. Mie kävin vaan tässä tänään hiljaa itsekseni miettimään, kun kävelin koululta kotiin et mitä mie oon saanut aikaiseksi.

En mie kyllä uskonut, että oisin 25 vuotiaana ilman työpaikkaa. Siis ihan oikeasti. Kyllä mie taisin vielä joskus yläasteen alussa olla täysin varma siitä, että miulla on 25 vuotiaana jonkinsortin työpaikka ainakin. Noh ei oo työpaikkaa ei ja tässä sitä opiskellaan taas ammattia, kun vuonna 2011 en saanut opiskeluja loppuun Imatralla.

On ollut melkoinen vuoristorata tää miunkin elämä. Lapsena sitä oli aina niin onnellinen, kun oli samana kuukautena synttärit sekä jouluaatto sillä mie kuitenkin täytin vuosia aina joulukuun alussa enkä lähellä jouluaattoa niin sain sitten kahdet lahjat joulukuussa.

Joulut "menetti merkityksensä" miulle, kun olin 17 vuotias. Muutin silloin omilleni ja en mie tiiä. En vaan osannut enää riemuita joulusta. Vihasin joululauluja, joulukoristeita, joulukortteja sekä jouluperinteitä. Miuta ahdisti, kun kaikki olivat koko päivän perheidensä kanssa jouluaattona ja joulupäivänä eikä kukaan voinut viettää miun kaa aikaa. Itseasiassa näin taisi olla jopa silloin jo kun mie olin pieni. Mein perhe, kun ei voinut sukulaisten luona vierailla jouluisin kun asuttiin aina niin kaukana muista niin meille tavallaan riitti se kun oltiin yhdessä se jouluaatto. Joulupäivänä sai periaatteessa meillä jo mennä viipottaa miten halusi, mutta ei siitä oikein mitään tullut kun kukaan kaveri ei ikinä ollut kotona tai sitten niiden luokse ei saanut edes mennä kyläilemään.

Löysin joulun uudelleen vuonna 2009. Olin alkanut seurustelemaan Joonaksen kanssa silloin. Hää tykkäsi joulusta (ei nyt mikään jouluintoilija, mutta tykkäsi enemmän kuin mie) ja jotenkin mie siinä mukana sitten pikkuhiljaa opin pitämään joulusta. 2010, 2011 ja 2012 joulut vierailtiin aattona molempien vanhempien kodeissa. Sitten vuoden 2012 joulun jälkeen miun päässä jotenkin naksahti ja ilmoitin Joonakselle, että mie haluan alkaa luomaan mein pikku perheen omia jouluperinteitä.

Niinpä me sitten 2013 vietettiin ensimmäistä kertaa jouluaattoa ihan kahdestaan (No toki Marskikin oli mukana ^_^) ja se oli ihanaa <3 Tehtiin yhdessä jouluruuat, katsottiin telkkarista jouluohjelmia ja avattiin lahjoja. Oli kaikenkaikkiaan niin ihana joulu. Joulupäivänä sitten vierailtiin vanhempien luona.

Meidän jouluateria viime vuodelta :)

Nää oli tapaninpäivän herkkusia :)

Ja joulukuusikin meillä oli!

 Tänä vuonna on aikalailla samat suunnitelmat. Ollaan ihan oman pikkuperheen kanssa täällä :) Ihanaa, kun on vähän satanut lunta ettei oo niin ankeat maisemat tällä hetkellä.

Ei tässä ihmeempiä ollutkaan. Seuraavaksi varmaan päivittelen Tampereen reissusta. Lähdetään Joonaksen kanssa nyt viikonlopuksi kavereita moikkaamaan <3