torstai 17. joulukuuta 2015

F30-31





En muista oonko kirjoittanut blogiin koskaan tästä miun hmm. sairaudesta? Luonteenpiirteestä? Diagnoosista? En oo hirveän rohkeasti koskaan uskaltanut julkiseen blogiin tästä kirjoittaa, koska olen pelännyt sen vaikutusta tulevaisuuden työhöni tai opiskeluihini. Nykyään kuitenkin on olemassa kokemuskouluttajia, jotka itse elävät sairauden kanssa ja pystyvät opettamaan muita eikä enää mielenterveyden ongelmat ole este opinnoille ellei ole niin sairas ja väsynyt ettei kykene koulussa käymään. 

Miullahan siis on tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö.  Tarkoittaa siis sitä, että miulla vaihtelee masennuskaudet ja hypomaaniset kaudet. Miulla meni kauan aikaa saada tämä diagnoosi, koska hakeuduin juurikin hoitoihin yleensä aina vain masennuskausina. Ei sitä osannut aatella, että kohonnut mieliala ja tämmöinen häsellys ois ollut jotakin erikoista. Hypomania on maniaa lievempi jakso, jonka oireet muistuttavat maniaa mutta ne se on  asteeltaan selvästi lievempiä. Miulla on ollut joskus 17-18 vuotiaana maanisia jaksoja pari, mutta en muista oisko niitä ollut sen enempää.


Miten tää sit näkyy miun jokapäiväisessä elämässä? 


Sitä onkin vähän vaikeampi kuvailla. Selkeästi voin sanoa, että miulla on ollut pidemmän aikaa nyt hypomaaninen jakso sillä olen käyttänyt rahaa enemmän kuin olisin saanut. Niin ja viiniä tuli naukkailtua hieman liikaa tässä syksyn aikana. Kauhean vaikea nyt ajoittaa, mutta huomasin et esim jossain vaiheessa mie ostin hirveesti nyt kirjoja ja oon tällä hetkellä ihan "Voi hitto millo mie ehdin nää kaikki lukea?" Miun toimintakyky on ollut myös suurempi viime kuukausina. Oon jaksanut koulussa, oon tehnyt tehtävät ajallaan ja jaksanut vielä kaiken ohella olla sosiaalinen kavereideni kanssa. 


Nyt onkin sitten vaaka lähtenyt taas kallistumaan. Viime viikolla näin jo selkeästi oireita mielialan laskusta ja väsymyksestä. Yritin saada vaikka mitä aikaiseksi, mutta kaikki tuntu jotenkin tosi vaikealta. Lehtiä jakaessa lauantaina halusin kovasti pistää väsymyksen alkavan flunssan piikkiin mut tottahan toki mie jotenkin tajusin että huijaan itseäni. Puhun siis tästä osasta tätä hommaa eli masennuskaudesta. 


Otin ison rohkean askeleen tässä syksyllä, kun kerroin luokalleni (opiskelemme siis edelleenkin mielenterveys- ja päihdetyötä) että miulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Meidän opettaja on opetustyönsä ohella myös yksityinen psykiatrinen sairaanhoitaja joten hän ymmärtää todella hyvin miuta. Muutamat luokkatoverit uskaltautuivat jopa kysymään kysymyksiäkin mut suurinosa oli vain hiljaa.





Juu en. Eli siis mie en syö lääkkeitä. Päätin se tuossa ööö. pari vuotta sitten? Lääkkeet sai miut vaeltavaksi zombiksi ja miun mieliala oli koko ajan tasainen. Ei ollut juu masennusta eikä ahdistusta, mutta eipä myöskään hirveästi iloisia hetkiä. Oli vaan tasaista ja pystyin siis kyllä toimimaan ihmisten kanssa oikein hyvin mut kun mikään ei tuntunut oikein erityisen miltään. Puhuin sitten silloin terapeuttini ja lääkärini kanssa, että haluaisin lopettaa lääkityksen. Tietenkin hyö oli ensin, että mitä ihmettä mie puhun mut sit kun selitin et mie oon lähestulkoon koko elämäni luovinut näiden hypomanioiden ja masennusten kanssa niin ehkä miun ois aika oppia kontrolloimaan niitä eikä elää niin et syön lääkkeitä että ne ei pääse kontrolloimaan miuta. 


Asia olisi täysin toinen, jos kärsisin maanisista kausista ja niin pahoista masennuksista etten edes pääsisi sängystä ylös. Mie oon tehnyt niska limassa töitä terapeuttini kanssa, että ollaan löydetty miulle keino hallita sairauttani. Siihen löytyi niin huikea keino kuin mindfullness. En käy siitä nyt sen enempää kirjoittamaan lukekaa netistä jos kiinnostaa, lyhyesti se on tietoista läsnäoloa itsensä kanssa. 



Halusin kirjoittaa tästä nyt, koska tänään en päässyt kouluun viettämään pikkujoulua väsymyksen vuoksi. Tuli tarve kirjoittaa ja syntyi tämä teksti. Mikäli heräsi jotain ajatuksia niin laittakaa kysymyksii tulemaan. Mie voisin nyt siirtyä neulomaan sohvalle, koska oon huomannut että se on tän väsymyksen keskellä ainoita asioita mitä juuri nyt jaksan tehdä. 
Tästä tulee siis kaulahuivi :)

maanantai 30. marraskuuta 2015

No moikkamoi ahdistus eipä ollaan vähään aikaan nähty

Niin Mirka


Tekis mieli sanoa muutama valittu kirosana. Sanon kuitenkin ihan ensimmäiseksi, että juu eihän miulla tässä vielä mitään hätää pitäisi olla kun jotkut valmistuu jo nyt jouluna tai maaliskuussa ja miulla on vielä kesäkuuhun asti aikaa. Miun ahdistus johtuukin ihan samasta syystä varmaan kuin monilla muillakin ammattiin valmistuvilla eli se työpaikan saaminen.

Miulla tää ahdistus vaan lisääntyy sillä, että paikka olisi saatava pakosti Lappeenrannasta tai ainakin tästä lähialueilta. Miksi? No siksi, että Joonas valmistuu vasta 2017 ja mie en halua lähteä toiselle paikkakunnalle ilman murusta. Yhtenä oljenkortena laitoin jo viestiä Lappeenrannan yksityisille perhepäivähoitajille, että oisko sieltä mahdollisuutta saada töitä.

Sanotaan, että lähäreille kyllä töitä löytyy. Niin varmaan löytyykin, jos haluaa tehdä töitä vanhusten kanssa. Oon mie sitäkin miettinyt, että lähtisin opiskeleen vielä lasten- ja nuorten osaamisalan syksyllä mut silti pitäisi kesäksi töitä saada. Eikä kuitenkaan voi olla mitenkään varma, että edes pääsisi tuohon osaamisalaan. En todellakaan halua hakea toimeentulotukea kesäksi tai olla minkäänsortin tukirahoilla.

Niin ja ei miulle ei ole vaihtoehto tehdä keikkana vanhustyötä. Mie en kykene siihen työhön.



Noh eipä siinä auta muu kuin vaan alkaa hakeen töitä ihan kaikkialta joten siirryn tästä mol.fi sivustolle tekeen hakemuksia. Hyvää viikon alkua kaikille! <3

tiistai 17. marraskuuta 2015

10 faktaa + 10 fiktiota

Kukkuu!
Noniin eli homman nimi on seuraava: Kerron itsestäni 20 asiaa, joista 10 on totta ja 10 on tarua. Sinun tehtäväsi on selvittää mitkä asiat ovat totta ja mitkä ei. Muut bloggaajat, jotka innostuu saavat tehdä myös :) Katsotaan miten vaikeita jaksan keksiä. Pakko laittaa joukkoon helppojakin muuten menee iäsyys tässä :D Se/ne joka/jotka saa eniten oikein ni mie tarjoan pulla/kakku/kahvit/teet/mehut/limut etc meillä. Niin ja haluan joskus oikeasti ne herkut tarjota niin laitetaan deadline vastauksille vaikka huomiseen asti eli 18.11 :D

1. Olen rikkonut kirjesalaisuuden

2. Lempiaineeni yläasteella oli uskonto/elämänkatsomustieto

3. Aloitin soittamaan kitaraa vain sen vuoksi, että silloinen poikaystävänikin soitti

4. Miulla on kaikki Harry Potter kirjat suomeksi

5. Kokeilin Amsterdamissa kannabista

6. Olen käynyt baarissa ryyppäämässä alle 18 vuotiaana

7. Olen keksinyt kaikki lemmikkieni nimet itse

8. Miulla on enemmän kirjoja kuin Joonaksella

9.  Ensimmäinen maistamani alkoholipitoinen juoma oli kilju

10. Olen varastanut

11. Olen lapsena viiltänyt puukolla vahingossa sormeeni vekin joka on vieläkin näkyvissä

12. Olen muuttanut lappeenrannan sisällä useammin kuin 5 kertaa

13. Olen allerginen porkkanalle

14. Olen ollut koulukiusaaja

15. Olen pudonnut katolta

16. Aloitin ensimmäisen pitkän seurustelusuhteeni 14 vuotiaana

17. Olen tapetoinut makuuhuoneeni seinät jätesäkeillä

18. Perheeni hankki ensimmäisen tietokoneemme kun olin lukiossa

19. En ole koskaan käynyt Korkeasaaressa

20. En ole kilpailuhenkinen

tiistai 3. marraskuuta 2015

Rohkeutta on voittaa itsensä

Vasemmalta oikealle: Trisha Elric (Fullmetal Alchemist), Rias Gremory (Highschool DxD) ja Suru (Inside Out)

Mie oon aina ollut ihan hulluna cosplayhin. Siis teini-ikäisestä alkaen, kun aloin katsomaan animea. Haaveilin aina siitä päivästä, kun pääsisin itse cossaamaan jotain hahmoa. Liian useasti se kariutui siihen, että ei ollut kavereita jotka olisivat halunneet cossata mitään. Viime vuosina se on kaatunut siihen, että olen pitänyt itseäni yksinkertaisesti liian lihavana ja rumana cosplayhin.

Olen niin kiitollinen, että miulla on sellainen ystävä kuin Sisko. Hää on cossanut ja käynyt useasti coneissa. En muista ihan tarkalleen mistä se lähti, kun yksi ilta (myönnän: hieman humalassa koska en uskalla puhua niin kamalan avoimesti ihan kaikesta ilman alkoholia. Juu tääkin voi tulla shokkina joillekkin) Siskon kanssa käytiin puhumaan asiasta. Muistaakseni heitin sitten ihan vitsillä, että "Okei mie cossaan Rias Gremorya, jos sie teet miun kaa yhteiscossin ja cossaat Riaksen parasta ystävää Akenoa." Hitto se hetki, kun Sisko kirjoittikin et "Okei!" O____O <- tais olla miun reaktio.

Mietin kyllä vielä seuraavana aamuna et mitähän tuli luvattua ja meinasin jo pyörtää puheeni, mutta jotenkin miun päässä vaan pyöri ajatus et mie en voi tehdä ohareita miun niin hyvälle ystävälle joka on aina ollut miun tukena ja tsempannut miuta eteenpäin. Sitten aloinkin etsimään netistä kuvia, että tekeekö yleisesti ottaen pluskokoiset cosseja ollenkaan ja niitähän löytyi. Sain lisää itseluottamusta.

Meinasi muuten usko loppua, kun tietenkin tää miun koko on sitten ongelmallinen kun en itse osaa ommella ja miun piti siis tilata puku valmiina. Sitten löytyi eräs nettiliike, joka tekee custom made asuja! Olin jo päättänyt, että maksimissaan mie käytän cosplay-asuun 100 euroa. Eilen laitoin Riaksen asun tilaukseen ja se tuli maksamaan 96 euroa postikuluineen. Siihen päälle sitten vielä Rias-peruukki joka maksoi postikuluineen 20 euroa.

Sitten tietenkin tämä coni johon osallistutaan on kolme päivää kestävä niin tarvitsin vielä kaksi muuta asua. Monet kaverit olivat sanoneet, että näytän ihan Inside Outin Surulta ^_^ No siinä onkin asu, joka on niin helppo tehdä. Peruukin tilasin eilen ja sen mukana tulee nuo silmälasitkin (hinta postikuluineen: 15e). Villapaidan löysin tänään 6 eurolla kirppikseltä ja tuommoiset siniset housut tulee maksamaan noin 15 euroa, kun ostaa Cittarista :D Trisha-cossiin päädyin siksi, että mietin yhteiscossia Joonaksen kanssa ja Trishan mies Van Hohenheim näyttää ihan Joonakselta :D Niin ja yksinkertainen puku, jonka toinen ihana ystäväni Maisa lupasi miulle ommella. Tähänkin tilasin peruukin eilen ja sen hinnaksi taisi postikuluineen tulla 13 euroa.

Niin et wupsiduu vaan sitä ollaan oikeasti vissiin tosissaan tän asian suhteen.

tiistai 27. lokakuuta 2015

And then there was something beautiful






Käytiin Maisan kanssa kuvailemassa Mäntylän sairaalan ympäristössä viime viikon maanantaina. Ostin itselleni peruukin Ebaysta jokin aika sitten tarkoituksenani juurikin saada kuviin vähän uudenlaista ilmettä. Päädyin valitsemaan tällaisen pitkän punaisen peruukin ja ainakin itse olen valintaan hyvin tyytyväinen. Vaatteet löytyi ihan omien kaappien kätköistä. Kaikki kuvat ottanut siis (c) Maisa Salo.  Olipahan vaikea päättää mitkä kuvat laittaa blogiin, mutta tässä nyt parhaat (joukossa ei kyllä edes huonoja ollut :3)
















keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Viisi viikkoa pelkkää täydellisyyttä

<3

Niin se vain aika kului niin nopeasti sillä enää vain kaksi päivää jäljellä upeiden JOPOlaisten kanssa. Miun on vaikea kuvailla miten hienot viisi viikkoa miulla on ollut ja miten paljon omasta mielestäni (okei ja myös kollegoiden) lisäämään ammattitaitoani nuorten parissa. Alkuunhan olin kuullut jos jonkinlaisia kauhutarinoita näistä JOPOlaisista, mutta jo heti ensimmäisellä viikolla huomasin ettei kyse ollut näistä nuorista vaan joistain aikaisemmista oppilaista.

Viiteen viikkoon mahtui toki kaikenlaista, mutta vain yhtenä päivänä olen ollut tosi väsynyt. Olen lähtenyt joka päivä innolla työmaalleni. Olen myös jokaisena päivänä voinut todeta tekeväni todellakin juuri sellaista työtä, josta nautin. Miullahan on toki kokemusta nuorisotyöstä niin seurakunnan kuin koulunkin puolelta ja sen takia toki miulla oli melkoisen pehmeä lasku tähän työhön.

Ei meillä oteta elämää turhan vakavasti :D

Nuoria kuvailisin lyhyesti ihan vain sillä tavoin, että ihania murmeleita jokainen. Kaikilla on toki välillä tosi huonoja päiviä, mutta yksikään noista nuorista ei ole sellainen joka ansaitsisi jäädä vaille huomiota. Toivon koko sydämestäni, että jokainen näistä nuorista löytää suunnan elämälleen ja pääsee joskus tekemään vaikka sitten niitä "oikeita töitä". Sanoin eilen nuorille etten tulevaisuudessa halua nähdä heistä yhtäkään asiakkaanani, kun miusta tulee mielenterveys-ja päihdetyöntekijä. 

Kahvimukinikin sen jo kertoi "THE BOSS" :D Hahaa valitsin tuon sattumalta ekana päivänä ja kollegat ovat sanoneet et sopii miulle niin hyvin :D
Työyhteisö: U_P_E_A ! Halirutistus ja kaikkea muuta hienoa! Se riittää vallan hyvin :3

Ensi viikolla alkaakin sitten osaamisalaopinnot ja miullahan se tarkoittaa sitä, että aloitan siis mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalan. Innolla sitä odottaen <3 Lopuksi vielä kuva, joka miusta tiivistää kaiken tältä viideltä viikolta:
<3

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Olen selvinnyt

Kuva viiden vuoden takaa :D


Aika menee niin nopeasti. Tänään on ollut sellainen päivä, että oon saanut flashbackeja tyyliin vuosilta 2004-2005. Välillä sitä tuntuu, että ne asiat ois tapahtuneet eilen ja välillä taas tuntuu juuri siltä et ne on jossain todella kaukana menneisyydessä. Todellisuudessa, kun käy miettimään niin eihän se kymmenen vuotta nyt niin hirveän pitkä aika ole. Tämän viikon sunnuntaina tulee täyteen yksi vuosi, kun ollaan oltu Joonaksen kanssa naimisissa ja lokakuun kahdeksas päivä tulee täyteen 6 vuotta seurustelua.

Oon tosi onnellinen, että tapasin Joonaksen kun olin 18 vuotias (no okei melkein 19) sillä en halua tietää missä mie oisin tällä hetkellä. En mie koskaan kyllä ajatellut, että olisin aloittanut vakavan parisuhteen 19 vuotiaana (tähänkin pitää kai sanoa et okei olin melkein 20 :D), kun olin mukamas niin villi ja vapaa. Muutamat kaveritkin oli taineet pistää miut johonkin ikisinkkumappiinsa x)

Yhtäkään päivää en elämästäni vaihtaisi pois. En edes niitä kipeimpiä ja vaikeimpia hetkiä sillä ne ovat juuri tehneet miusta sen kuka mie oon tänä päivänä. En todellakaan oo ylpeä kaikesta mitä on tapahtunut enkä mie kovaan ääneen halua huudella niistä sekoiluista.

Pari tuttua on kysyny miulta, että miten mie pystyin sitoutumaan näin nuorena. En mie tiiä itsekkään siihen vastausta, mutta mie luulisin et se on niin helppoa kun vierellä on se oikea ihminen. Joonas on miun paras ystävä, johon voin aina luottaa ja näin oli jo ennen kun alettiin edes seurustelemaan. Myö oltiin kuitenkin ystäviä vuoden verran ennen kun alettiin seurustelemaan ja parisuhde oli vain jotenkin tosi luonnollinen seuraava vaihe.
Joonas ja Saukko (kuva viiden vuoden takaa)

Ja koska kaikki miun tosi vanhat kuvat ovat vanhalla tietokoneella ja se nyt ei oo tässä heti saatavilla niin lopuksi haluan vielä laittaa tähän Anna Erikssonin 'Kulje Ohi' sanat, koska se biisi on niin miuta.

Vaikeimmat vuodet on jo takana päin
Pahimmat päivät sattuu, muttei lyö
Osaan jo löytää vähän valoo sisältäin
Antaa arvoo sille, mitä saan


Päätäni oon hakannut seinään kiviseen
Olen muita loukannut, tiennyt mitä teen
Enkä ylpeä oo siitä, mutta olen selvinnyt
Kerro jos ei riitä, et on valveilla nyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja sen harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi


Tunnen jo huoneet, joihin pelot pakenee
Tiedän talot, joiden katot romahtaa
En oo enää kevään ensi lintunen
Enkä vielä liian vanha muuttumaan


Olen öitä valvonut aamuun arpiseen
Jumalaani kironnut ja päättänyt mä meen
Mutta ylpeä oon siitä, että olen selvinnyt
Kerro jos ei riitä et on hengissä nyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja sen harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi


Jos et oo nähnyt, miten mustat joet laskevat sisään
Ja sulkeutuu ovet
Jos ei henkesi palo ole sisään satanut
Niin tuskin olet elänyt, elänyt, elänyt


Tätä katua kulkee nainen
Älä koske, jos et osaa rakastaa
Tätä katua kulkee nainen
Ja mun harteilla on monta tarinaa
Jos en viereesi sovi, kulje ohi

lauantai 29. elokuuta 2015

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Kyllä kelpasi viikko sitten piknikillä köllötellä <3



Lupasin niitä kuulumisia! Aloitin tosiaan maanantaina kuntoutumisen tukemisen työssäoppimisjakson Kesämäenrinteen JOPO-luokalla. Ensimmäisen viikon perusteella voin sanoa, että kiitos ja ylistys kiitos <3 Voisinko vaan jäädä tuonne töihin? Oisko mitenkään mahdollista? Joku saattaisi tuntea olonsa orvoksi, kun kaikki työkaverit ovat miehiä (3kpl) ja luokkakin on poika-voittoinen sillä luokalla on vain yksi tyttö mutta mie tunnen oloni oikein kotoisaksi. Meillä työporukan kesken läppä lentää ja nuorten kanssa myös. En oo huomannut, että yksikään nuorista mitenkään vierastaisi miuta vaan lähestulkoon kaikkien kanssa oon jo päässyt juttelemaan. Työssäoppiminen tässä paikassa vahvistaa miun halua tehdä nuorisotyötä tulevaisuudessa.

Olen saanutkin jo opettajalta sekä ohjaajiltani paljon kehuja joten ei varmaan ainakin tän kuukauden aikana tule kertaakaan oloa et saanko tän harkan suoritettua :D

Mitähän muuta tässä ois nyt sit ollu.. Hmm. Niin no värjäsinpä hiukset takaisin kirkkaiksi ja pitäisi jossain vaiheessa tilata lisää sinistä väriä hiuksiin nämä kun tuppaa haalistumaan niin nopeasti. Eilen oltiin tosiaan luokan kanssa Huhtiniemen liikuntakeskuksella ja oltiin salilla. Mie päätin tehdä sellaisen kuntotestaushommelin mihin laitettiin paino, ikä ja sukupuoli. Sain mie kuitenkin hyvän tuloksen joten totean vaan taas et PRKL LÄSKI LIIKKUU :"D On miulla juu ylipainoa, mutta ainakaan se ei miun kohdalla tarkoita sitä et istuisin vaan sohvalla naksupussi kädessä juomassa jaffaa.

Mut enpä mie nyt keksi muuta erityistä sanottavaa. Laitetaan loppuun pari otosta Elokuulta ni eiköhän se oo sit siinä. Naatiskelkaa immeiset naatiskelkaa! <3

Uudet hiukset ja uusi ihana Trigun-paita <3

Syksyinen Marski

Viimeisistä kesäpäivistä naatiskelua ihanuuden kanssa <3 
Meillä oli Maisan kaa kevyet mantsarit tossa kun koulut oli alkanu :"D <3

maanantai 24. elokuuta 2015

Kauneus on katsojan silmissä a.k.a photoshooting with Maisa

Kuva: Maisa Salo 



Pitkästä aikaa päivittelen. Pitänyt jo jonkin aikaa tehdä tämä kuvapostaus tännekin puolelle. Käytiin siis tuossa Elokuun alussa hyvän ystäväni Maisan (Picture the world, Maisan blogi) kuvailemassa. Tämä on nyt vihdoin ja viimein sitä voimauttavaa valokuvaamista, että oppimisen näkemään itseni kauniina.

Kuvauspäivä oli helteinen ja välillä meinasi ihan tuska tulla, kun tottakai valitsin sitten mustat vaatteet koska miksi ei? :D Maisa on kyllä taitava kuvaaja ja hän sai miutkin rentoutumaan välillä vaikka olen tällainen kivipatsas enkä millään meinaa saada kasvoja rentoutettua.

Mutta sen enempiä jaarittelematta (teen tän jälkeen vielä toisen erillisin kuulumispäivityksen :D) tässäpä jotain otoksia.

Kuva: Maisa Salo 

Kuva: Maisa Salo 
Kuva: Maisa Salo

Kuva: Maisa Salo

Kuva: Maisa Salo

Kuva: Maisa Salo

Kuva: Maisa Salo

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Miksi ihminen tekee tyhmiä asioita

Kaikki nuo käyty läpi ja mitä on saatu aikaiseksi?

Eli taas olen siinä tilanteessa, että oon ollut viikon ilman tupakkaa. 2012 olin 8kk savuttomana, mutta niin sitä vaan repsahdin uudelleen. Nyt mie jo pidemmän aikaa olin sitä mieltä, että "Vitut mie en lopeta tupakoimista. Saa ihmisellä olla paheita". Sitten mie kävin miettimään vähän järjen kanssa tätäkin hommaa.

1) Jos sie voit olla ilman tupakkaa niin miksi silti poltat?
2) Oisko joku muu pahe vähän vähemmän vaarallinen terveydelle?
3) Saatko sie siitä tupakoinnista enää samaa "helpotusta" kuin ennen?
4) 7 vuotta. Siis oikeesti 7 vuotta polttanut. Se on loppupeleissä iso osa siun elämästä
5) Onko sen viinin kanssa mukamas oikeasti saatava se rööki?
6) Nälän tunteen voi oikeasti peitota jollain muullakin kuin röökillä. Miten ois esim pari lasii vettä?

Ei hitto täähän osu ja uppos :D nimittäin just 10 päivää takana!
Pahoja vieroitusoireita miulle ei oo tullut. Johtuen varmaan siitä, että olin viime vuonnakin kahdella riparilla ja kummankaan aikana en polttanut yhden ainutta röökiä. Sitä vaan ihmettelee, että miksi oi miksi mie aloin kummankaan riparin jälkeen polttaan uudestaan? Eniten kai tän tupakoimattomuuden on nyt nähnyt tän tupakkayskän kautta. Melkein koko tän ajan vaan yskinyt limaa keuhkoista ulos ja sitten tämmöistä inhottavaa kuivaa yskää.

Jeps!
No tämmöinen päivitys tällä kertaa. Tarvitsen tsemppiä tän asian suhteen ja muutamat kaverit ovatkin jo luvanneet välitavoitepalkintoja :) Iskä lupasi, että kun oon ollut vuoden savuttomana saan 100 euroa, Essi lupasi että kun on 2 kuukautta savuttomuutta takana hää tarjoaa jätskit ja Maisa lupasi että kun on 6 kuukautta savuttomuutta takana hää tarjoaa ruuat ja juomat vapaavalintaisessa ravintolassa hänen kanssaan! :)

Itselleni lupasin, että mikäli pysyn savuttomana ja saan rahoituksen kuntoon niin syksyllä hankin uuden tatskan itselleni :) Lopuksi vielä kuva kaikille, jotka polttaa edes satunnaisesti ;)

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Vähän kaikkea ja jotain muutakin

Emmi <3

Okei eli tää päivitys tulee olemaan vähän kaikkea. Koulussa on mennyt melko hyvin ja oon jaksanut herätä aamuisin. Uusi luokkaryhmäni tuntuu mukavalta ja kaikkien kanssa tulee oikein mainiosti toimeen. Koulutehtävät on mielenkiintoisia, mutta itse odotan eniten sitä kun ei enää käydä vaan tuota ikääntyneiden kuntouttamista läpi. Itseäni kun kiinnostaa eniten nuorten kuntouttaminen ja erityisesti mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kuntouttaminen.

Kesätöitä ei oo tullut paitsi nyt alettiin Joonaksen kanssa jakamaan lehtiä, kun miulla ei oo mitään tuloja Heinäkuussa niin pakko saada jostain edes vuokra-rahat sekä laskuihin menevät rahat kasaan. Eihän tässä hommassa mikään tonnin kuukausipalkka ole, mutta toivottavasti sen verran saisi et saa tosiaan pakolliset menoerät maksettua.

Yksi parhaimmista ystävistäni tulee takaisin Suomeen sunnuntaina ja myö nähdään sitten ensi viikolla Joonaksen synttäreillä. Miulla on ollut ihan mieletön ikävä Emmiä. Hän on miun ystävistä ehkä eniten samanlainen kuin mie. Meillä vaan klikkas yhteen jo silloin ekan kerran kun nähtiin. Emmi oli myös miun toinen kaaso häissä. Hän on myös nostanut miut monta kertaa ylös paskalammikosta, kun olo on ollut sellainen etten vaan millään jaksa.

Pitäis vielä ensi viikko jaksaa koulussa ja sitten alkaisi kesäloma. Nyt sentään voi sanoa, että loma koska ei niitä töitä sitten oo vissiin tulossa. Noh saapahan sitten ottaa oikein löhöämisen kannalta ja jos vaikka innostuisi ulkoilemaan  muutenkin kuin vaan sillo ku on tuo lehtienjako.

Niin ja otettiinhan me taas Joonaksen kanssa uusia kuvia miusta :) Maisa ihanuus teki päättötyökseen miulle kauluspaidan ja samettimekon ja ne sopii täydellisesti miun korsetin kanssa <3 Kyllä se oman itsensä kauniina pitäminen tästä ehkä lähtee ottamaan tuulta siipien alle.

Nauttikaa elämästä immeiset !










maanantai 11. toukokuuta 2015

Mitä opin kuukauden aikana?





Niin se vaan on nyt ohi. Kuukauden työssäoppiminen vanhustyön parissa. Lupailin jossain vaiheessa blogia, että kokoan tästä kuukaudesta oman blogitekstin ja tässä se tulee.

1. Opin, että miussa on vieläkin niitä voimavaroja joiden luulin jo kadonneen.
2. Aina on aikaa edes pieni hetki kuunnella asukasta, jos hänellä on asiaa
3. Vanhustyötä tekevät lähihoitajat ovat uskomattoman sitkeitä sissejä, jotka löytävät hymyn päiväänsä vaikka olisi saanut paidalleen oksennukset, huudot asukkaalta tai ollut muuten vaan todella vaikea päivä
4. Miusta on tähän työhön
5. Olen oppinut oikeasti luottamaan itseeni
6. Neljän tunnin yöunien jälkeen on täysin mahdollista mennä tekemään 8 tunnin aamuvuoro ja olla vielä kaiken lisäksi pirteä
7. Iltavuoron jälkeen on mahdollista löytää pieni hetki parisuhteelle vaikka aamulla pitääkin jo herätä 5:30
8. Ystävyyden merkitys on kasvanut yhä enemmän
9. Ne pienet sanat, kirjoitukset tai teot ystäviltäni (Sanna, Maisa O, Maisa S,  Essi, Reea, Eerika) ovat merkinneet miulle enemmän kuin oisin koskaan osannut ymmärtää
10. On täysin mahdollista pärjätä kokonainen kuukausi pelkästään raejuustosalaatin, maustamattoman jogurtin ja veden voimalla (tähän vähän naurua :D)
11. Jaksan nostaa sängystä ylös n. 100 kiloa painavan miehen järkäleen joka ei ota yhtään omille jaloilleen
12. Uuvuttavan työvuoron jälkeen on mahdollista nauraa
13. Työ, joka ei ole miun juttu voi osoittautua yllättävän antoisaksi kun pääsee näyttämään oman osaamisensa
14. Ohjaajat eivät tarkoita pahaa, kun sanovat et "Älä aina kävele miun perässä vaan mene ja tee itsenäisesti"
15. Olen oppinut kuunteleen ystäviäni ja ymmärtämään, että joskus he ovat oikeassa enkä minä.
16.  Miulla on mahdollisuus saada kiitettävä tästä työssäoppimisjaksosta

Ja lopuksi vielä pieni kuva siitä, että myös fyysinen muutos on mahdollista kuukauden aikana. Pelkästään sillä, että kävelee töihin ja takaisin sekä tietty se hoitotyö mitä teki.