You look fine

Miun pitäis varmaan kirjoittaa tuohon mein vessan peiliin tuo teksti

Aika samoilla teemoilla pyörii nää miun blogitekstit. Joonas osti miulle joululahjaksi tuommoisen ihanan korsetin ja eilen sitten sovittelin sitä päälleni. Ensin otettiin pari kuvaa niin, että miulla oli eri paita alla ja miulla ei ollut meikkiä. En voinut edes itse katsoa sitä kuvaa, kun tuntui et olin niin ruma. Sitten vaihdettiin aluspaitaa ja laitoin sitten vähän silmämeikkiä ja sitten näyttikin paremmalta.

Viimeksi terapiassa miun terapeutti kysyi, että "Mitä sie näet, kun katsot peiliin?". Oli hetken ajan semmoinen fiilis, että voinko mie oikeasti sanoa ihan suoraan mitä mie siinä näen? Päätin sitten avautua oikein kunnolla ja se keskustelu meni jotakuinkin näin:

Terapeutti: Mitä sie näet, kun katsot peiliin?
Mie: *Hiljaisuus, epämääräistä mutinaa*
Terapeutti: Niin? 
Mie: *Nieleskelyä* Ruma, läski, epäonnistunut, vastenmielinen ihminen
Terapeutti: (Toistaa mitä mie just sanoin)..
Mie: Juu. Jotakuinkin noin.
Terapeutti: Kuulostaa surulliselta.
Mie: Joo mie tiiän *itkua*
Terapeutti: Miusta tuntuu, että me voitais pistää siut psykofyysiseen psykoterapiaan, jos se vaikka auttais tuossa siun kehonkuvan hyväksymisessä
Mie: Ai? Joo. Kuulostaa hyvältä. Mie oon kyllästynyt näkemään itseni aina vaan rumana, kun tiedostan, että kaikki tää johtuu vaan siitä kun miuta on peruskoulusta asti haukuttu rumaksi ja läskiksi.

Monet miun kaverit toistaa useasti miulle miten nätti mie oon. Sitten vielä lisäävät, että "Miten sie voit haukkua itseäs, kun siulla on noin hyvä kroppakin? Tiiät sie miltä tuntuu kuunnella tuollaista?". Joo ootteko kaverit koskaan miettineet, että miltä miusta tuntuu nähdä itseni rumana? Miltä miusta tuntuu, kun miusta otetaan kuvia ja en saa vartaloani rentoutettua ja kaikki kuvat on sitten tosi luonnottoman näköisiä? Antakaa miulle anteeksi se, että olen arka itseni kanssa.

Tämmöinen kuva

Miun naamoja vuosien varsilta