Koulumenestys

Kävin tässä tänään pohtimaan omaa koulumenestystäni. Heh ihme aihe juu, mutta kun tein tänään ensimmäisen kerran lääkelaskukokeen ja sain tulokseksi 4/5 oli ensimmäinen tunne viha. Olin ensimmäistä kertaa vihainen itselleni, että tein hölmön virheen joka olisi ollut ohitettavissa sillä et oisin tarkistanut tehtävän tuloksen ja miun muistilapun.

Olen aina ollut koulussa keskiverto tai sen alapuolella. En oo oikein koskaan loistanut missään muussa aineessa kuin uskonnossa lukiossa. Matikka on aina ollut miulle tosi vaikea aine ja olen ihan pienestä asti itkenyt monet itkut, kun ei vaan tajua. Olen jopa monesti pitänyt itseäni oikeasti tyhmänä, kun en osaa kertolaskuja/ jakolaskuja. Olenkin sitten aina ollut sitä mieltä, että ketunmarjat enhä mie matikalla tuu koskaan mitään tekemään joten antaa olla. En muista koska mie tuon päätöksen tein, mutta selkeästi siitä on ollut miulle vaan haittaa.

Olen kasvanut aikuiseksi matikan suhteen. Olen oppinut, että oikeasti vain kovalla työllä (ja vaikka itkien) oppii vaikka mitä. Lukiossa miun matikan ope sanoi, että "Sie osaisit kyllä vaan jos haluaisit" ja hän olisi ollut valmis laittamaan miut opiskelemaan pitkää matikkaa. Silloinkin mie vaan nauroin ja sanoin et "Öö no en ikinä. En mie osaa matikkaa, en vaan osaa ja sillä siisti". Sitten tehtiin oppimisvaikeustestit ja tulos oli, että miulla on matemaattinen oppimisvaikeus. Se oli varmaan sitten viimeinen naula miun arkkuun ja päätin etten tuu koskaan oppimaan matikkaa.

Viime syksynä mie sitten päätin, että ei se ota jos ei annakkaan. Olen opiskelemassa alaa, jossa on vaan pakko saada ne matikat ja lääkelaskut suoritettua sillä muuten ei valmistu. Matikan tunnit oli miulle täyttä hepreaa ja putosin heti ensimmäisillä tunneilla kärryiltä, kun huomasin etten osaa laskea jakokulmassa eikä kertolaskut onnistuneet. Onneksi muistin, että erityisopettajamme oli tarjoutunut auttamaan niitä ketkä kokevat tarvitsevansa apua.

Siitä se sitten lähti. Opettajani tapa opettaa matikkaa mullisti miun käsityksen matikasta. Miun piti lukea ääneen tehtävät, siis oikeasti lukea ei vain laittaa niitä lukuja siihen paperille. Puhuin ääneen ja kysyin koko ajan opettajalta, jos jokin ei onnistunut. Opettajani piirsi paperille, käytti mittatikkuja ja kävi miun kanssa jakokulman niin hitaasti ja kohta kohdalta, että mie opin sen. Hetkonen.. Niin siis oikeasti mie OPIN sen. Voin tällä hetkelläkin sanoa hyvin mielin, että mie osaan jakokulmassa laskemisen sekä mie osaan laskea kertolaskuja allekkain.

Tänä keväänä aloitimme lääkelaskujen laskemisen tarmokkaasti. Olen opettajani mielestä mennyt hurjasti eteenpäin sillä mie osaan oikeasti jo laskea niitä laskuja. Itse miellän itseni vielä todella araksi matikan suhteen ja jos en muista puhua ääneen laskua niin opettajani muistuttaa, että "Meillä saa puhua sitten ääneen" ja yksi ehdoton lempparini on se, kun käyn puhisemaan ja kitisemään niin opettajani toteaa, että "Juu puhise vaan niin paljon kuin mielitekee kukaan ei kiellä"

Eilen tein lääkelaskujen harjoituskokeen. Sain tulokseksi 4/5 ja tein huolimattomuusvirheen kansainvälisten yksiköiden kanssa. Tänään tein ensimmäisen varsinaisen kokeen ja taas 4/5 ja huolimattomuusvirhe kansainvälisten yksiköiden kanssa. Olin hämmentynyt, kun odotin että oisin vaan ottanut asian niin et "No olihan tää nähtävissä, kun en mie osaa matikkaa" mut ei. Mie suutuin itselleni. Siis oikeasti suutuin. Opettajan alkaessa käymään sitä tehtävää läpi mie totesin jo itse et "Eikä.. Mitä mie ajattelin, tuohan on väärin. Miun piti jakaa se, ei kertoa. Miksi mie noin tein?" Eli suutuin siitä, kun oikeasti osasin laskea sen laskun, mutta koska en tajunnut vielä kerran katsoa sitä laskua niin virhe tuli.

Opettaja kyllä sanoi, että on ylpeä miusta kun mie huomaan jo ihan itsekkin jos oon tehnyt virheen ja kuulemma siitäkin näkee miten paljon mie oon mennyt eteenpäin matikan suhteen. Noh ensi viikolla sitten uudestaan. Nyt mie käyn kaikki laskut ja muistilappuni ainakin kerran ellen kaksi läpi vielä sen jälkeen, kun olen  saanut tuloksen.

Tämmöinen kirjoitus tällä kertaa. Kaipa tämän vuodatuksen tarkoitus olisi, että jokainen joka tätä lukee ja kokee ettei osaa jotain asiaa niin pysähdy miettimään, että olisiko asia  kuitenkin niin et sie et osaa sitä sillä tavalla millä sitä on yritetty siulle opettaa? Ehkä jossain on tapa, jolla just sie opit sen jutun.

XxXxX Mirka

Mirror mirror on the wall

Ne päivät...

Yesterday I was clever, so I wanted to change the world. Today I am wise, so I am changing myself" - Rumi (theologian)

Onpahan ollut omituinen kuukausi (okei on sitä vielä tämä viikko jäljelläkin). Ensimmäinen viikko ilman satunnaista poppareilla/pähkinöillä/karkeilla herkuttelua oli hirveä. Päätä särki joka päivä ja buranaa kului enemmän kuin laki salli edes. Oli todella vetämätön ja nuutunut olo ja pari kertaa olin valmis jo luovuttamaan koko touhun. En kuitenkaan luovuttanut ja tässä sitä nyt ollaan! Olo on todella mahtava ja heti jo toisella herkuttomalla viikolla oli paljon helpompaa, kun ei särkenyt päätä eikä muutenkaan ollut väsynyt ja inhottava olo.

Aluksihan me puhuttiin Joonaksen kanssa, että aloitetaan lenkkeily myös Helmikuun alussa, mutta molempien olo oli vissiin niin karmea ettei lenkille lähteminen käynyt edes mielessä vaikka kelitkin oli tosi mahtavat. Viime viikolla sitten kurssi kääntyi ja tiistaina sauvakäveltiin abc:lle (mein kodilta sinne on matkaa noin 3km) ja takaisin. Päätin sitten silloin, että otan vetovastuun lenkkeilystä ja nyt ollaankin sitten sauvakävelty jokapäivä vähintään se 6 kilometriä.

Eilen oli ensimmäinen "mie ala, mie en jaksa" olo, kun oli toista päivää niin kurja keli tuolla ulkona lenkkeilyyn. Täällä Lappeenrannassa on siis satanut räntää melkein koko viime viikon ja tiet on osaltaan sulia ja osaltaan peilikirkasta jäätä. Tänään tuolla on kuitenkin aurinkoinen keli ja kunhan tässä ollaan päiväruoka syöty niin lähdetään käpöttelemään.

Herkuttomuuden tarkoitus ei ollut laihtua vaan omaksua uusi elämäntapa ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että se onnistui. Alkoholia on mennyt tän kuukauden aikana tasan tarkkaan sinä päivänä, kun oli kihlapäivä (4 vuotta tuli täyteen :>) ja silloinkin juotiin molemmat vain pari lasia punaviiniä niin ja niille, jotka eivät tienneet niin myös satunnaista tupakointia en ole harrastanut tän kuukauden aikana.

Tämän kuukauden huipennus on ihan selkeästi miitti Helsingissä! Näkee taas ihania ihmisiä ja päästään yhdessä taas kokemaan ja ihmettelemään kaikkea :) Edessä ainakin käynti museossa! WIPIII! Museointoilija on täällä jo ihan täpinöissään. Miitistä varmaan sitten seuraava päivittely. Nyt lopuksi vielä "teinipeili" kuva :D

Piti ottaa kuva saunan pukkarissa, kun siellä on tuommoinen kiva peili :D

Yksityiskohtia

Vihkiraamattu ja nuorisotyön antama Raamattu kaikessa sovussa tuolla Terry Pratchettien ja muiden kanssa <3

Kun on tylsää niin keksitään, joku blogiaihe. No tällä kertaa mie otin tämmöisen idean kun etsin netistä erilaisia blogeja ja siellä sitten oli monissa tällaisia missä blogistit olivat kuvanneet yksityiskohtia kodistaan. Innostuin ja nämä paikat valitsin :)

Sini toi miulle Kroatista synttärilahjan ja se on miun vakiomuki nykyään <3 

Nämä kortit löytyvät tietokonepöydän päältä

Lisää yksityiskohtia tietokoneen päältä. 

Nämäkin tietokonepöydällä :P

Mein "viihdekeskus" joka on poikkeuksetta aina noin sotkuinen vaikka kuinka joka päivää järjestelee :D

Joonaksen (ja on siellä miunkin) cd-levyt sekä Marskin kuvat <3

Tämäkin on aika uusi. Jari ja Satu toivat meille joulukuussa tämmöisen katosta roikkuvan kynttelikön <3

Keittiön kaapeissa kortteja. Alempi anopilta ja ylempi tuli tänään Erqsulta <3

Lisää kortteja ^_^

Oon niin ihastunut tähän kalenteriin :)

Sekalaisia juttuja jääkaapin ovessa :)

Laitetaan nyt vielä yksi Marski <3

Sekä omakuva ;)

Lunta ja lupauksia

Lappeen Marian kirkko 27.1.2015

No onpahan otsikko! Viime yönä tänne Lappeenrantaan alkoi satamaan oikein kunnolla semmoista tykkylunta, että puut notkuu ja ilmeisesti aura-autot eivät osaa hommiaan kun melkein puoli seinää mein talosta meinas lähtee aura-auton mukaan.

Miksi sitten otsikko on lunta ja lupauksia? No koska on tullut ihanan paljon lunta, joka kaunistaa maisemaa ja sen vuoksi, että mie vietän tällä hetkellä herkutonta helmikuuta. Yleensä en vietä tuollaisia, kun en herkkujakaan kovin paljoa mässytä, mutta tämän kuukauden tarkoitus olisi opettaa siitä aika-ajoin tapahtuvasta napostelusta pois. Lopputuloksena toivon, että maaliskuussa voi sitten aina hyvin mielin vaan pitää kerran viikossa herkkupäivän (eikä silloinkaan mitään övereitä) tai sitten ei ollenkaan, jos ei tee mieli.

Hirvein usein tulee kaupasta vaan napattua niitä pähkinöitä, salmiakkia, jätskiä, olutta, siideriä jne. Ei joka kerta todellakaan, mutta silloin kun on enemmän rahaa niin tulee vaan napsittua sinne koriin kaikkea kivaa kun kerrankin on rahaa.

Kävin myös taas pitkästä aikaa miettimään suhdettani alkoholiin. Joulukuussa meillä oli keskimääräistä parempi taloudellinen tilanne ja tissuteltiin silloin tällöin pullo punaviiniä Joonaksen kanssa. Sitten oli synttärit ja kaikenmaailman muita kissanristiäisiä, jolloin "piti" juoda. Tammikuu oli tarkoitus pitää kokonaan tipattomana yhdessä mein kaverin kanssa, mutta mie "repsahdin" kaksi kertaa. Molempina kertoina oli niin kauhea krapula, että viime viikolla siinä krapuloissani sohvalla täristen mietin taas et "Oliks tää nyt sen arvoista?"

Miehän olin vuonna 2012 8kk ilman alkoholia ja tupakkaa kunnes sitten syntymäpäivinäni joulukuussa 2012 repsahdin. Tarkoitus oli sillo, että se ois jääny siihen mut hitto soikoon kuis kävi? Mie aloin uskotteleen itselleni, että "No en mie niin usein juo" no joo tottahan se on, mutta sitten sitä tuli taas annettua itselleen kauheasti löysää hihnaa sen suhteen. Nyt sitten ihan oikeasti olen sitä mieltä, että voisi taas pistää korkin kiinni ja olla menemättä kaikenmaailman pippaloihin joissa en sitten kuitenkaan voi selvinpäin olla.

Nyt sitten varmaan monet pitää miuta kauheana alkoholistina, kun tällaisia kirjoittelen, mutta tosiasia on se, et mie oon kyllä ne överini vetänyt silloin 18-vuotiaana ja onneksi tutustuin 19-vuotiaana tuollaiseen ihanaan mieheen kuin Joonas, joka sitten opetti miulle ettei sillä alkoholilla tarvii kokoajan läträtä. Olkoonkin, että vielä miun ja Joonaksen seurustelun alkuaikoina mie ryyppäsin kavereiden kanssa harvasen viikonloppu ja joskus keskellä viikkoa kun ei ollut koulua eikä töitä. Miun ei oo vaikea tätä myöntää eikä vaikea puhua siitä ja ehkä tän tekstin luettuaan, joku muukin käy miettimään omia tissuttelujaan ja tekis jonkinlaisia ratkaisuja.

"hups"

Niin ja tosiaan miehän osallistuin tuommoiseen vesihaasteeseen, jossa piti juua kolme litraa vettä vähintään päivässä. Vaikutukset näkyy kuvassa.

//Nauttikaa talvesta oli se sitten millainen tahansa. Kyllä se kevät sieltä ajallaan tulee niinkuin kesäkin.//