Kuka minä olen, jos en se jonka peilistä näen?

Valknut (Symbol Dictionary)

Ok. Tämä teksti vaati rohkeutta, aikaa ja muutaman ihanan ihmisen rohkaisun. Lukekaa avoimin mielin ja kommentoikaa, mie ehkä uskallan lukea ne. Lisää tietoa tästä kaikesta saatte suomen kielellä Lehdon sivuilta: Asatru. Klikatkaa tuo 9 koodia isommaksi, jos ei muuten saa selvää. Ps. Niin ja ei: Tämä ei ole miulla mikään "vasta löydetty villitys" vaan tämä on ollut AINA osa miuta. En vain ole pitänyt siitä meteliä.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet elänyt piilossa ison osan elämästäsi? Kaapissa tavallaan. Mie olen aina ollut vaikutuksille altis ja ”Seura tekee kaltaisekseen” pätee miun kohdalla monessa asiassa. Vuonna 2004 olin eksyksissä oleva nuori tyttö, joka etsi paikkaansa maailmassa. Kahlasin läpi Lappeenrannan pääkirjaston koko uskontotiede osaston. Satanismi. Se kolahti. Se vastasi miun maailmankuvaa silloin. Vuonna 2007 koin jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen. Olin ollut kirkon nuorisotyössä isosena ja mie tavallaan tunsin miten Kristus kutsui miuta luokseen. Näin jälkikäteen ajateltuna mie oon miettinyt, että kutsuiko miuta moni muukin silloin mutta Kristus oli vahvimpana, koska olin ollut niin paljon tekemisissä kristinuskon kanssa?

Luokittelin itseni tuosta päivästä alkaen uskovaiseksi kristityksi. Kuitenkin kristinuskossa oli monia asioita, joita en allekirjoittanut enkä halunnut olla osa niin suppeaa maailmankatsomusta. Rakastan homoseksuaaleja, olen itse biseksuaali ja miusta homoparien pitäisi saada kaikki samat oikeudet kuin heteroparienkin. Kristittyjen rituaalit eivät tuoneet miulle sitä uskonnollista täyttymystä mitä kaipasin. Jumalanpalvelusten kuunteleminen kirkon penkissä ei aiheuttanut miulle kokemusta Pyhästä Hengestä. Ehtoollinen oli ainut asia, jossa koin yhteyden kristittyjen Jumalaan.

Uskon, että Kristus pelasti miut silloin kun olin pohjalla. Tai sitten se oli joku muu, kukapa tietää?

Vuonna 2014 menin naimisiin rakkaan mieheni kanssa ja halusin kirkkohäät, jossa on ehtoollinen mukana, koska koen sen tärkeäksi osaksi uskoani.

Oli miun ja miun miehen elämämme kaunein päivä. Pappina toimi miulle rakas ihminen, joka oli samalla Joonaksen vanha rippipappi. Ehtoollisella avusti miun nuorisotyöntekijä ja Raamatun tekstin luki hyvä ystäväni. Kirkko oli täynnä meille tärkeitä ihmisiä. Mie se vaan istuin tuolilla Joonaksen vierellä ja mietin, että missä se Pyhä Henki on? Voitteko kuvitella sen fiiliksen?

Katsoin vain suoraan edessä olevaa alttarikuvaa Kristuksesta ja mielessäni kysyin monesti, että ”Missä sie Kristus oot?” Ei tullut hengellistä kokemusta vaikka olin sitä odottanut. Tilaisuus oli kaunis. Kirkosta ulos päästyäni miulla oli sellainen olo, etten voinut hengittää kunnolla.

Häissämme soitti lempiyhtyeemme Hexvessel, joka soittaa folkrockia. Niiden kappaleissa lauletaan luonnosta, sen kauneudesta ja voimista. Bändin naisjäsen Maria ympäröi miut ja Joonaksen valkosalvian pyhällä savulla ja miulla oli vahva tunne, että luonto ja sen jumaluudet olivat läsnä. Taisin siinä muuten alkaa tärisemään ja itkemään.

Vietimme hääyömme mökillä Savitaipaleella luonnon keskellä. Muistan, kun poltin tupakan yksin kuistilla aamutuimaan kun lammen päällä oli hienoinen sumu ja taivaalta laskeutui lammen pinnalle kaksi suurta joutsenta. Tuossa näyssä oli jotain maagista. Olin ollut monta vuotta tietoinen, että kutsuin itseäni ”Viittä vaille Asatruksi (eli siis aasainusko)” ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni puhua Odinille. En muista mitä kaikkea hänelle puhuin siinä lammen äärellä ollessani kun katsoin noita joutsenia, mutta muistan kuinka puheeni lopuksi tuli sellainen olo kuin joku olisi todellakin ymmärtänyt mitä mie puhuin.Siitä päivästä lähtien omaksuin aasainuskon sydämeeni

Siitä päivästä asti en ole tuntenut Kristuksen läsnäoloa, jos sitä olin oikeastaan ikinä tuntenut. En aio koskaan erota kirkosta, sillä haluan maksaa kirkollisveroa, jolla tehdään uskomattoman hienoa työtä. En aio myöskään hylätä ketään läheisiäni vaikka tulen oman aatemaailmani kanssa "ulos kaapista." 

Uskalsin tulla ”kaapista” ulos vasta pari viikkoa sitten ja tämä oli viimeinen puheeni tästä asiasta. Tästä eteenpäin en enää piilottele. Rauhaa ja rakkautta kaikille! 

Näiden ohjeiden mukaan olen elänyt aikalailla pienen ikuisuuden.