 |
| Ei valehdellut kyltti. Se oli haastava. |
Viikonloppu Jarin ja hänen puolisonsa Sadun mökillä takana. Perjantaina chillailtiin, saunottiin ja syötiin hyvin. Semmoista perus mökkeilymenoa. Lauantaiksi Jari oli sitten päättänyt, että aamulla (06:30 herätys) mie lähden hänen kanssaan hakemaan eräältä lähteeltä vettä. Sekin maasto oli hankalaa, kun etsittiin sitä lähdettä vaikka mistä. Löydettiin loppujen lopuksi ja saatiin ihanan raikasta lähdevettä.
Aamupalan jälkeen suuntasimme Jarin ja Joonaksen kanssa kohti Kolvananuuron luonnonsuojelualuetta. Miehän en ole mikään patikointi-ihminen, mutta tykkään toki luonnon keskellä kävellä. Täytyy heti pyytää anteeksi, että olen tästä jo facessa hehkuttanut ehkä vähän liiankin kanssa, mutta hitto ei voi mitään. Miehän siis olin jo Jarilta kuullut, että minne oltiin menossa mutta mie oikeasti luulin jotain ihan muuta. Mie luulin, että se olisi sellaista tasaista maastoa missä on siellä täällä muutamia mäkiä noustavaksi.
Miun peruskunto on rapakalatasoa. Sen voin myöntää ihan suoraan. Jaksanhan mie toki tasaisessa maastossa kävellä pitkiäkin matkoja, mutta tuo oli jotain ihan muuta. Mie oon oikeasti ylipäätään yllättynyt, että selvisin tuosta matkasta.
Alkuunhan se reitti oli aika helppo. Kantoja ja semmoista mutkikasta polkua, mutta sitten kun se louhikko alkoi niin jokainen meistä tajusi mistä se "erittäin vaikeakulkuinen" tuli.
Mie katsoin noita kiviä oikeasti silleen, että mitenköhän tästä pääsee katkomatta jalkansa? Onneksi mie olin löytänyt ne Ice Peakin kengät sillä ne oli aivan unelmat jalassa tuossakin maastossa. Kiitos siis sille, joka oli päättänyt ne Konttiin toimittaa.
"Sie oot kohdannut elämässäsi pahempiakin ylämäkiä ja oot niistäkin selvinnyt.
Sen kun kiipeet vaan." - Jari
En tiiä miten olisin selvinnyt noista kiipeilyistä ilman Jarin ja Joonaksen tsemppausta. Ylhäälle kun päästiin nähtiin korppi istumassa puussa. Se näky oli _upea_. Sen näyn vuoksi olisin kiivennyt vaikka uudestaan heti sen mäen.
 |
| Kuvan otti Joonas |
Reissu oli mahtava. Loppua kohden oli sellainen olo, että ois tehnyt mieli vaan käydä makaamaan sinne nuotiopaikalle. Viimeinen nousu vaelluspaikalta oli kaikkien mielestä vaikein sillä siinä poistuessa piti vielä kiskoa itsensä viimeisen todella jyrkän mäen päälle. Loppuilta sitten menikin samoin kuin perjantai. Höntsättiin, saunottiin ja nautittiin kauniista kesäillasta.
 |
| Olisi ollut hieman useampi näitä niin oisin kerännyt mukaani |
 |
| Viimeisiä jyrkkiä alamäkiä |
 |
| Nuotiomakkara maistui patikoinnin jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti