keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Story of lost items



Muutamat ovatkin kuulleet tästä miun kuvausprojektista ja nyt on aika laittaa ensimmäinen osio esille blogiin.

Olen siis kuvannut syksystä alkaen esineitä, joita olen nähnyt milloin missäkin. En ole koskenut niihin mitenkään vaan kuvat on otettu juuri siitä kohtaa mihin ne ovat tippuneet tai unohtuneet. Mie käyn aina miettimään, kun näen jonkun sukan tai vastaavan maassa, että miten ihmeessä se on siihen joutunut? Emme ehkä koskaan saa tietää näiden tarinoita, mutta on kiehtovaa miettiä millainen olisi esimerkiksi tämän ensimmäisessä kuvassa olevan hatun tarina. Kaipaako kukaan häntä ja jos kaipaa niin millainen ihminen häntä kaipaa?

Kaikki kuvat on miun itseni ottamia ja niitä ei saa käyttää ilman miun lupaa. Näitä kuvia on tulossa jossain vaiheessa lisää, kunhan lisää kuvauskohteita ilmestyy kohdalle. Klikatkaa suuremmaksi, jos haluatte nähdä isompana.














torstai 24. marraskuuta 2016

Taival tiukka matka rankka



Ajattelin tällä kertaa tehdä tällaisen musiikkiin liittyvän kirjoituksen. Mie oon sellainen ihminen, joka tyrkyttää kaikille kappaleita kuunneltavaksi. Pyydän kuuntelemaan sanoja ja säveltä tarkasti ja kysyn tuleeko siitä hänelle mitään mieleen. Miulla on yleensä kappale tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuvailen itseäni tosi useasti musiikin avulla ja yhdistän tiettyjä kappaleita tiettyihin ihmisiin elämässäni.

Monet ystäväni, jotka ehkä lukevat tämän tekstin varmaan jo hymyilevät. Tärkeimmät tietää, että "Juu sellainen se Mirka on. Aina se vaan löytää sopivan kappaleen mihin tahansa." Musiikki on ollut miulle lapsesta asti tärkeää ja aina oon laulanut kaikki disney-biisit ja iskelmäkappaleet, kun oon ensin opetellut ne ulkoa.

Mie oon vähän samanlainen kuin isäni. Vaikka vielä tänäkin päivänä muistellaan välillä jopa naurahtaen sitä, kun isä sanoi meille aina et "Kuunnelkaa sanoja" ni voin saan katsoa itseäni peiliin, kun olen itse samanlainen nykyään. Tämänkin blogin aikana todella monet postaukset ovat saaneet nimensä jostain kappaleesta. Tämän blogitekstin otsikko on yhden ikuisen lempibändini Korpiklaanin kappaleesta Koivu ja Tähti, jonka mie liitän vahvasti miun ja isoveljeni sisarussuhteeseen.

Vaikka matka perin raskas
Vaikka matka mahoton
Saatamme sen silti tehdä
Saatamme sen tarpoella
Koivun oksil linnut lauloi
Nitten välis ompi tähti
Lintuja on näitä kaksi
Hepä meitä opastaa
Läpi metsäin läpi korpein

[Korpiklaani - Koivu ja Tähti]


Miun on vaikea sanoa, että onko miulla sellaista TOP-10 listaa, mutta ajattelin nyt laittaa tähän postaukseen listan kappaleista, jotka ovat tärkeitä. Lyhyesti vielä kerron mikä siinä kappaleessa on tärkeää. Olisi myös kiva tietää muiden tärkeitä kappaleita. Laita vaikka kommenttii blogiin tai faceen :) 

1. Jonne Aaron - Ota mut Tämä kappale on yksi miun oman hahmoni Cillan kappaleista. Tällä kappaleella oon aika useasti aloittanut päiväni. Voimaannuttava kappale. "Olen tehnyt kauan matkaa, tietä tyhjää kulkenut Etsien vain sisälleni rauhaa Vieraat kielet monen maan sattumalta oppinut, siksi sydän tämän laulun tahtoo laulaa."

2. Antti Railio - Halla ja Etelätuuli Jatketaan vähän samalla teemalla. Tämän kappaleen olen omistanut ystäväni Siskon kahdelle hahmolle. Kirjoittajan elämä on siitä jännää, että sitä omalla tavallaan (ainakin mie) muodostan suhteen myös kirjoittajatovereideni hahmoihin. Siksi tämä kappale tuo välillä kyyneleet silmiin. "Ja kun taivaanrantaan myrsky kohoaa minulle se aina meitä tarkoittaa. Rakkautta joka laske ei luokseen asumaan, jonka kiivaus yhä hakee vertaistaan."

3. Hector - Jos sä tahdot niin Kesä 2013, rakkaat ystävät, suuret seikkailut. Tämä kappale on täyttä rakkautta. "Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin ja ilman rakkautta, no niin.
ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin."

4. Jonne - Leppäyön löyly Tämä biisi kertoo kokonaisuudessaan miusta. Mikäli koet olevasi miun ystävä ja et ole vielä tätä kuullut niin kuuntele. Tämän avulla oppii miusta todella paljon. "Olen itse vainon lapsi Kuolleenvuode kehtonani Näkyvät minusta illat Ei sammuta sade minua"

5. Frozen - Let it go Voimabiisi. Tätä biisiä lauloin erään ystäväni kanssa vuonna 2014 melkein koko yön, kun halusin opettaa ystävälleni, että hän voi laulaa täydestä sydämestään. "The wind is howling like this swirling storm inside Couldn't keep it in; Heaven knows I've tried"

6. Eturintama - Luku Kahdeksaan KUNNIAA JA MURHAA! Bändi, jonka musiikkia kuuntelen silloin kun tekee mieli lyödä päätä kirjaimellisesti seinään. "Nyt unelmat tuhoutui. Kahdeksaan lasketaan lausutaan kirous. Ei anteeksianneta kai hälle milloinkaan, vaan voima suurempi häntä nyt rangaiskoon.

7. PistePiste - Hetken maailma on tässä Hyvänmielen biisi. Tämäkin kuuluu niihin muistelubiiseihin, joita kuunnellessa tulee mieleen ystävät ja heidän kanssa vietetyt hetket ja myöhään valvotut yöt. 
"Silmät kiinni ja monitorit huutamaan Ei oo mitään muuta kuultavaa Hetken maailma on tässä" 

8. Song for Odin Uskoni puolesta todella tärkeä kappale. Tätä tulee kuunneltua lähes päivittäin.
"He gave his own breath and his blood to the wood And told them of his Hall"

9. Chisu - Mun koti ei oo täällä Tämä sattuu yhä. Vuosi 2008. Hovinpelto. Paljon rikkinäisiä asioita, joita en oo vieläkään kursinut kokoon. Se ihminen, jota tämä koskee erityisen paljon, jos luet tämän. Anteeksi kaikesta. "Ymmärrän, jos en anteeksi saa mut en tässä voi olla kauempaa. Meidän ruusuinen tie ei kauemmas vie, Liikaa sen piikit pistelee. Nyt luovuttaisin avaimen.."

10, Radical Dreamers Tämä vaikka viimeiseksi. Kappale, jonka aikana mie kävelin alttarille Joonaksen vierelle. Kaunis, niin kaunis kappale. Tämähän kappale on japaniksi, mutta myös tehty englanninkielinen versio ja siihen linkki tässä, tämäkin tosi kaunis. To Far Away Times - Radical Dreamers "Let this burning flame light the frozen stars Take me now to where you are
Ever searching, wandering into the vast Till I find you at last"


maanantai 14. marraskuuta 2016

Varoitus: Seuraava teksti kirjoitettiin viime yönä kun päässä oli liikaa asioita



Olet nähnyt minun innostuvan monista asioista. Minä olen se, joka on ensimmäisenä nostamassa kätensä pystyyn, kun ehdotetaan jotain uutta ja ihmeellistä. Olen luultavasti myös se, joka on kokeillut ensimmäisenä uutta ruokavaliota, harrastusta tai vaikka uutta välipalavaihtoa. Lapsena olin se, joka aloitti yhden leikin eikä koskaan vienyt sitä loppuun, kun aloitti jo uuden.

Koulussa olin se, joka jaksoi aloittaa heti kirjoittamaan esseetä aiheesta ”Mikä minusta tulee isona?”, mutta olin myös se, joka ei koskaan saanut aikaan järkevää tekstiä vaan teksti rönsyili aiheesta toiseen ihan jatkuvasti. Olin koulussa se, joka ei jaksanut keskittyä yhtään asiaan kerralla vaan minun piti tunnilla kirjoittaa kavereiden kanssa lappuja. Lukiossa opettajani sanoivat, että jos vain jaksaisin keskittyä kunnolla annettuihin asioihin niin numeroni olisivat parempia. En jaksanut.

Nuorempana olin parisuhteissa se, joka lopetti parisuhteen, koska kyllästyin.

Olen myös se henkilö, joka ärsyttävästi heiluttelee jalkojaan luennoilla, napsuttelee kynää, liikehtii ja venkoilee tuolilla, kun ei jaksa olla paikoillaan. Olen se, jonka kuulet useimmiten valittavan sitä, miten väsyttää eikä jaksa keskittyä.

Olen se, joka aloittaa monta projektia saamatta yhtäkään niistä vietyä loppuun kunnialla. Olet luultavasti hermostunut minuun useasti, koska olen ailahtelevainen. Olen kaveriporukassa se, jonka mielipiteet vaihtelevat jatkuvasti. Minulle saa myös usein muistuttaa, että ”Olet kertonut tämän asian minulle jo monta kertaa.” tai ”Olet näyttänyt nämä kuvat minulle jo.”

Mikäli olet lukenut blogiani, tai seurannut muuten vain elämääni olet saattanut usein minulle siitä mitään sanottamatta ajatella, että puhuin vain lämpimikseni, sillä sehän innostuu niin helposti ja kohta se ei taas edes muista mitä tuli luvattua.

Olen ikuinen aloittaja. Olen se henkilö, joka tekee kaiken ”huomenna”. Luovutan herkästi. Minulta puuttuu tahdonvoima.

Koetan kovasti vakuuttaa itselleni, että minä riitän tällaisena kuin olen. Valitettavasti tiedän sen olevan valhetta, sillä minä en tule koskaan riittämään itselleni. En osaa olla lempeä itseäni kohtaan vaan jään herkästi makaamaan peittoni alle itkemään, että en pystynyt tähän tälläkään kertaa.

Olen aina ollut ”Kaikki mulle nyt heti” ihminen. Tulen luultavasti olemaan sitä aina.
Silti minä jälleen kerran yritän. Yritän jälleen kerran saada itseni parempaan kuntoon. Sillä uskon kuitenkin, että joskus on pakko koittaa se hetki, kun minä pystyn viemään tämän asian loppuun.
En tiedä koittaako se kuukauden, vuoden, kymmenen vuoden päästä. Minä toivon, että se koittaa. En uskalla asettaa itselleni tavoitteita, koska pelkään etten saavuta niitä ja sen jälkeen luovutan taas ja jään kotiin miettimään miksi olen ikuinen aloittaja.

Olen se, joka valittaa jatkuvasti, vaikka ensin on sanonut, ettei aio sitä tehdä.
Kirjoitin tämänkin tekstin, koska halusin tuoda esille niitä asioita, joita pelkään itsessäni. Tiedän, että on olemassa muitakin kaltaisiani ihmisiä. Lämpimät osanottoni heille.




maanantai 7. marraskuuta 2016

To see the light that shines from a true, true friend





Ihana viikonloppu takana. Olin ystävieni Emmin, Tiian ja Siskon kanssa Heinävaarassa mökillä. Idea tähän reissuun tuli, kun mietittiin yksi ilta Emmin kanssa et ois kiva tehdä pitkästä aikaa porukalla jotain. Mietittiin vaikka mitä vaihtoehtoja ja sitten jostain pompahti mieleen, että mökille ois kyllä kiva mennä. Yksi asia johti toiseen ja toinen siihen, että kysyttiin onko Tiia ja Sisko mukana ja hyöhän olivat. Mökki sijaitsi sopivan kaukana kaikesta, mutta kätevän ajomatkan päässä pienestä K-marketista, josta haettiin lauantaille ruokatarvikkeet. 

Tää viikonloppu sai miut muistamaan miten ihania ihmisiä miun elämässä on. Omalla tavallaan myö kaikki neljä ollaan niin erilaisia, mutta jotenkin me vaan viihdytään toistemme seurassa tosi hyvin. Ymmärretään, että jokaisella on välillä hetki kun pitää vaan "sammuttaa itsensä" ja vaikka sitten kirjoittaa NaNoWriMo-tarinaansa eteenpäin tai lähteä ulkoilemaan. Mie pidin kirjoittamisesta tauon viikonloppuna ja keskityin nautiskelemaan siitä, että sain olla luonnonrauhassa ja ulkoilla.

Miulla on viime aikoina ollut todella vaikeaa. On ollut vaikeaa nousta sängystä, ei ole ollut mielenkiintoa oikein mihinkään ja ruokahalukin ihan kadonnut. Tämä viikonloppu pelasti paljon ja toivon, että näiltä ihanilta ystäviltäni saamalla energialla jaksan taas ottaa muutaman askeleen eteenpäin. Kotona odottaa aina tietenkin arki ja arjen yksinäisyys, kun Joonas on koulussa mutta mie yritän parhaani.

Joten kyllä niitä kuviakin sitten tuli otettua.
Heinävaarassa on tällaisia puuveistoksia melkein kaikkialla <3 

Aamupala nom nom <3





A true, true friend helps a friend in need
A friend will be there to help them see
A true, true friend helps a friend in need
To see the light! (To see the light!)
That shines! (That shines!)
From a true, true friend

Aukaisin kuohuviinipullon ja korkkihan osui näpsäkästi suoraan palkkiin :D