Kirjoita tähän otsikko

Tähän oli totuttava

Kaksi työpäivää jäljellä dementiahoitokodissa.

Niin. Kaksi työpäivää. Tai yksi iltavuoro ja yksi aamuvuoro, joka on lyhennetty eli viimeinen työpäiväni on klo 07:00-13:00. Lopetan samaan yksikköön mistä aloitin ja aamuvuoroon.

Mie aattelin tehdä tästä ensin sellaisen "Mitä oon oppinut?" tekstin, mutta päädyinkin vaan kirjoittamaan ulos tätä miun sekavaa päänsisäistä maailmaani.

Alkuun oli suhteellisen helppoa. Miulla oli aamuvuoroja ja rutinoiduin. Sitten tuli yksikkökierrot, iltavuorot ja niin. Ne yövuorot. Oliko miulle sitten haastavinta tämä vuorotyö itsessään? Valehtelisin, jos väittäisin ettei ollut. Oliko miulle haastavaa tehdä hoitotyötä, joka on kaukana miun mukavuusalueelta? Oli. Tunsinko missään vaiheessa, että osaan tämän homman? Ehkä. Ajattelinko liikaa mitä pitkään hoitotyötä tehneet miusta ajatteli? Kyllä. Koinko, että vaikeinta oli sopeutua siihen että työkaverit saattoivat vaihtua joka päivä? Kyllä, kyllä, kyllä. Jokaisena kertana piti opetella uudet rutiinit niin hoitotyöstä, kuin vaikka tiskikoneen täyttämisestä ja siitä miten lääkkeet annetaan. Vaikka asukkaat olivat minulle parissa paikassa tuttuja niin tuntui kuin olisin tehnyt ensimmäistä kertaa siinä paikassa työtä, tämä vain siksi että jokaisella oli niin eri tapa tehdä tuota työtä.

Kadunko, että otin tämän kahden kuukauden työn vastaan? En. Olen saanut työkokemusta, olen saanut olla osa saattohoitoa sekä olen tutustunut uskomattoman hienoihin ihmisiin. Olen saanut oppia paljon uutta ja tuntuu, että edelleen jäi opittavaa.

Olenko helpottunut, että kohta tuo hoitotyö on ohitse miun kohdalta?

Kyllä.

Olen ollut kahden kuukauden ajan todella väsynyt ja välillä jopa ahdistunut. En ole ehtinyt aloittaa liikuntaharrastusta kunnolla, koska olen ollut niin väsynyt. Miulle on riittänyt se, että olen polkenut 3 kilometriä töihin ja sieltä sitten kotiin. Tämä harmittaa miuta suuresti. Vapaapäivinä miulla oli kova ajatus siitä, että ulkoilen ja harrastan liikuntaa. No. Täytyy sanoa, että kyllä tämä tietenkin joissain määrin onnistui ja en ole täysin sohvaperunana ollut. En vain ole ollut niin energinen ja jaksava kuin olisin halunnut.

Mutta. En jää työttömäksi. Aloitan ensi viikon maanantaina työt yhdessä unelmatyöpaikassani. Kirjoitan siitä sitten lisää myöhemmin. Tässä vähän kuvia :)

"Mirkan herkkuleivät" Nää oli niitä hetkiä, kun jaksoi töissä ^__^

Syötiin vähän herkkuja asukkaiden kanssa ja katsottiin yleisurheilua :)

Mummini synnyinkoti Pispalassa <3 

Joonas, Pispala ja Näsijärvi <3 

Uittotunneli

Ah. Tuolta saa kyllä niin helkutin hyviä lettuja. Eikä oo kaukana meiltä tämä paikka :)

Tätä tietä on muutamaan otteeseen tullut poljettua. Työmatkani pisin osuus on tätä rantatie/paasikiven tien suoraa :D

Tää mies on pitänyt miut järjissäni nää kaks kuukautta <3 

Siivetkin on jo koettu <3 <3 

Voihan Babas. Ei jäänyt nälkä <3 

Ruby and Fellas. Tästä on tullut jo jonkinsortin kantapaikka :D <3

Pyynikki <3

Nää maisemat <3

Joo siis me ollaan vaan syöty täällä :D

Tampere

Pieneen tilaan loppujen lopuksi mahtuu kahden ihmisen tavarat.

Viikko elämää Tampereella takana. En oikein osaa nyt sanoa, että onko mikä fiilis kun oon ollut suurimman osan ajasta töissä. Tiistaina aloitin dementiahoitokodissa sijaisuuden, joka kestää elokuun loppuun asti. Olen viihtynyt työssäni ja miut on otettu hyvin vastaan työtovereiden ja asukkaiden keskuudessa. Käytiin viikonloppuna Joonaksen kanssa enemmän katselemassa ympärillemme, kun miulla oli lauantai ja sunnuntai vapaapäiviä.

Sen osaan kuitenkin jo sanoa, että Tampereelle muutto oli niin oikea ratkaisu. Tietenkin tiedostan, että voi olla hyvinkin mahdollista etten jatka enää syyskuussa tuolla työpaikalla, mut aina on se pieni mahdollisuus et saisinkin jäädä pysyvästi heille töihin.

On ollut myös tosi hyvä, että tuo työpaikka on pyörämatkan päässä niin saa sitä hyötyliikuntaakin. En nyt keksi mitään ihmeellisempää, joten laitan tähän nyt vaan kuvia lopuksi.

Haulitorni

Haulitornin juurelta lähtee tällainen kiva pikkutie suoraan mein kotipihalle :)

Pizpalan bataattiranut <3

Marski vielä hieman oudoksuu saunaa :D

Ruby&Fellasin vegechiliranut <3 

Näkymä pihatieltä :)

Mein koti jää tuonne puiden taakse

Tampere <3

Puistoboogie !

Sopuliselfie

Treenirappuset <3

2 vuotta savutonta elämää

Niin tosiaan kuten otsikko kertoo tuli tuossa 9.6 täyteen kaksi kokonaista vuotta savutonta elämää. Silloin kun tuli vuosi täyteen tein blogitekstin, joten ajattelinpa nytkin tehdä.

Kaksi vuotta siis takana ja monta edessä. Tupakoinnin lopettaminen on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Ihan yhtäkkiä tuli tuossa mieleeni, että viimeksi olin tosi kipeä tammikuussa 2016. Silloin sairastin Joonaksen kanssa yhdessä influenssa A:n. Sen jälkeen muistaakseni juurikin tuossa ihan vuoden 2016 loppupuolella oli pientä flunssaa, mutta se meni parissa päivässä ohitse.

En tiedä johtuuko tämä vain siitä, että olen lopettanut tupakoinnin mutta aika hyvin se sattuu tähän samaan saumaan. Muistan kyllä myös hyvin, että oon aikoinaan ollut tosi usein flunssassa. Vähintään on ollut jotain kurkkukipua tai yskää, mutta nykyään ei mitään. Oon tästä kyllä niin kiitollinen, sillä enpä ole esimerkiksi loppupuolellani opintojani joutunut olemaan poissa flunssan vuoksi työssäoppimispaikoilta.

En kadu hetkeäkään sitä, että lopetin. En ole joutunut luopumaan mistään tärkeästä ja kuulun itse nykyään niihin, jotka pyörittelevät päätään kun kuulee jonkun sanovan lopettamisen olevan niin vaikeaa. Se on tottakai vaikeaa, mutta usko pois se on siun elämän kannalta yksi tärkeimpiä päätöksiä. Sie et menetä mitään sillä, että lopetat tupakoinnin. Sie pystyt käsittelemään stressaavia asioita muutenkin kuin tupakoimalla. Sie pääset yli surusta, murheesta ja ahdistuksesta ilman tupakkaa.

Oonko mie sitten esimerkiksi jäänyt jostain paitsi, kun en mene muiden mukana tupakoimaan? Ei. En ole. Välillä menen jopa kavereiden seuraneidiksi tupakkapaikalle, mutta pysyttelen jonkin verran kauempana koska tupakansavu aiheuttaa nykyään tosi herkästi miulle päänsärkyä. Tätä samaa tapahtui silloin, kun olin pienempi jos altistuin tupakansavulle.

Miun on varmaan monien mielestä niin helppo puhua, kun en polttanut "kuin" seitsemän vuotta. Moni on myös ihmetellyt, että miten mie mukamas pystyin lopettamaan ilman korvaustuotteita. No oikeasti aika helposti. Isäni toimi esimerkkinä miulle, hän lopetti ilman korvaustuotteita ja takana oli yli 30 vuotta tupakointia.

Jotain muuta tän paatoksen loppuun.

Kohta on juhannusviikonloppu, lähdetään Joonaksen ja miun porukoiden kanssa Taavettiin mökille. Sitten alkaakin pakkaaminen ihan todenteolla, sillä muutto Tampereelle on edessä ihan kohta! Siitä en olekaan blogissa kirjoittanut, mutta ajattelinkin tehdä sen sitten vasta kun kotiudumme Tampereelle ja päästään kunnolla tutkimaan uutta kotikaupunkia.

Hyvää Juhannusta! 

Something new

Hippie Burgeri 9 euroa, Avot Sie

Ajattelin tehdä ruokaan liittyvän postauksen, koska ruoka on miulle ollut pitkään sellainen mörkö et yritän tehdä siitä pikkuhiljaa ystävän.

Oon aina ollut todella nirso jo lapsesta asti. Isoveljeni on kertonut, että jo pienenä sanoin et mie söin hernekeittoa jos siitä otettiin herneet pois ja grillimakkarasta piti ottaa kuori pois grillauksen jälkeen, kun pelkäsin sen olevan sellaista sitkeää. Jossain vaiheessa en pystynyt syömään enää hedelmiä ja tätä ollaan äidin kanssa mietitty, että mitä tapahtui ja milloin. Vuosien varrella toki sitten kynnys testata eri hedelmiä on noussut, sillä aina kun olen testannut edes pienen palan omenaa tms niin olen oksentanut sen.

Yläasteella kokeilin ensimmäisen kerran kasvissyöntiä, mutta ei se oikein onnistunut kun olin sitten niin nirso etten syönyt kuin jotain pikanuudeleita ja ranskiksia kun en tykännyt kasviksistakaan. Sieltä sitten lähti jo se, että automaattisesti olin jo "vieroittanut" itseni esim pihveistä. En muista, että oisin koskaan ollut mikään suuri lihansyöjä. Yläasteella opetin itseni myös pois makeista herkuista. Jotenkin sitä kai heräsi et ei ollut ihan tervettä vetää yhtä fazerin sinistä kerralla.

Oon aina yrittänyt löytää itselleni sopivan ruokavalion. Nyt vihdoin ja viimein on alkanut tuntumaan siltä, että terveydellisesti se oikea ratkaisu on kasvisruoka ja kalaa/ kanaa joskus. Ihan vaan, koska olin monesti huomannut, että syötyäni jotain rasvaisempaa tai sitten possua/ nautaa niin vatsaan alkoi herkästi koskemaan. Oon aina ollut porukasta se, joka syö vähiten kun en vaan jaksa isoja annoksia. Kasvisruoka on tehnyt sen, että miekään en oo enää se porukan pieni ruokaisin.

Mie oon kiitollinen, että kasvisruoka alkoi nostamaan uuden sivun ruokateollisuudessa. Miullakin madaltui kynnys kokeilla härkistä, mustapapupihvejä, kikherneitä jne. Nyt teen sujuvasti jo itse omat falafelit, hummukset, mustapapupyörykät :) Maitotuotteita käytän aika vähän, joten en koe mitään tarvetta alkaa ostamaan vegaanista juustoa ihan vain koska halusin vaan vähentää lihansyöntijä ja lisätä kasviksia.

Miun vatsa on voinut oikeasti paremmin. Vihdoin myös mie voin ottaa grillillä ruokaa, kun saatavilla on falafelia ja esimerkiksi Avot Sie:stä (Avot Sie:n menu) saa täysin vegaanisia ruokia. Suosittelen paikkaa suuresti. Lähiruokaa rakkaudella <3

Tänään ruokana on falafelia ja coucousta jugurttikastikkeen kera. Toki vielä siihen kylkiäisiksi parsakaalia ja kurkkua. Iltapalaksi kaalisoijapiirakkaa.

Tämmöstä. Voisin joku kerta laitella kuvia noista miun tekemistä ruuista ja laittaa vielä reseptä kylkeen. Ovat nimittäin sekä maukkaita, että edullisia ;)

Maan ja veden välissä

..Someday..

Kuvauspäivä Maisan (Picture the world) kanssa pitkästä aikaa. Teemana meillä oli fantasia ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että aika hyvin me saatiin se teema esille. Klikkaamalla kuvaa saa taas suuremmaksi ja kaikki kuvan oikeudet ovat kuvaajalla itsellään.

Turmion Kätilöt @ Totem

Olipahan viikonloppu!

En ole pitkään aikaan nautiskellut taas keikalla käymisestä, joten olipahan hyvä että päätin lähteä Hannen seuraksi Turmion Kätilöiden keikalle. Oon kyseistä bändiä jonkin verran kuunnellut ja tätä uusinta levyä kuuntelin viime viikolla usein. Kova keikkabändi ja Toteemi oli keikkapaikkana jopa varsin onnistunut! Hirveän monia hyviä keikkapaikkoja ei Lappeenrannassa ole, joten ainakin siitä näkökulmasta katsoen Toteemi täytti vaatimukset hyvin. Me oltiin Hannen kanssa koko keikka ihan eturivissä joten ahdasta toki oli ja pari mustelmaakin sain mut en vaihtaisi tuota kokemusta mihinkään. 200 kuvaa tuli räpsittyä ja monta videopätkää, mutta onnistuneita otoksia oli 87 :"D Ja kyllä. Seurasin myös keikkaa enkä ollut koko ajan vain kamera kädessä. Pitkästä aikaa tuli jopa moshattua parin biisin läpi :D

Samaan iltaan mahtui myös öisin Lappeenrannan fiilistelyä ja herkkusapuskaa Se7en grillillä! Suosittelen paikkaa lämpimästi, ainakin niiden falafelpurilainen oli niin herkkua etten keksi tarpeeksi ylistyssanoja :D Mutta jos vähän kuvia sitten!

Kelikin oli nätti :)

No jos nyt yksi kuva ainakin :D

Bankissa oli myös käytävä

Falafelpurilainen 5e ettei ollut hintakaan ihan päätä huimaava

Aurassa tuskan ja pahoinvoinnin
laukeaa discon tahdissa kansa
tanssii tyttö, liekeissä tanssii
kädet naulattuina risteykseen