2 vuotta savutonta elämää

Niin tosiaan kuten otsikko kertoo tuli tuossa 9.6 täyteen kaksi kokonaista vuotta savutonta elämää. Silloin kun tuli vuosi täyteen tein blogitekstin, joten ajattelinpa nytkin tehdä.

Kaksi vuotta siis takana ja monta edessä. Tupakoinnin lopettaminen on ollut yksi elämäni parhaimpia päätöksiä. Ihan yhtäkkiä tuli tuossa mieleeni, että viimeksi olin tosi kipeä tammikuussa 2016. Silloin sairastin Joonaksen kanssa yhdessä influenssa A:n. Sen jälkeen muistaakseni juurikin tuossa ihan vuoden 2016 loppupuolella oli pientä flunssaa, mutta se meni parissa päivässä ohitse.

En tiedä johtuuko tämä vain siitä, että olen lopettanut tupakoinnin mutta aika hyvin se sattuu tähän samaan saumaan. Muistan kyllä myös hyvin, että oon aikoinaan ollut tosi usein flunssassa. Vähintään on ollut jotain kurkkukipua tai yskää, mutta nykyään ei mitään. Oon tästä kyllä niin kiitollinen, sillä enpä ole esimerkiksi loppupuolellani opintojani joutunut olemaan poissa flunssan vuoksi työssäoppimispaikoilta.

En kadu hetkeäkään sitä, että lopetin. En ole joutunut luopumaan mistään tärkeästä ja kuulun itse nykyään niihin, jotka pyörittelevät päätään kun kuulee jonkun sanovan lopettamisen olevan niin vaikeaa. Se on tottakai vaikeaa, mutta usko pois se on siun elämän kannalta yksi tärkeimpiä päätöksiä. Sie et menetä mitään sillä, että lopetat tupakoinnin. Sie pystyt käsittelemään stressaavia asioita muutenkin kuin tupakoimalla. Sie pääset yli surusta, murheesta ja ahdistuksesta ilman tupakkaa.

Oonko mie sitten esimerkiksi jäänyt jostain paitsi, kun en mene muiden mukana tupakoimaan? Ei. En ole. Välillä menen jopa kavereiden seuraneidiksi tupakkapaikalle, mutta pysyttelen jonkin verran kauempana koska tupakansavu aiheuttaa nykyään tosi herkästi miulle päänsärkyä. Tätä samaa tapahtui silloin, kun olin pienempi jos altistuin tupakansavulle.

Miun on varmaan monien mielestä niin helppo puhua, kun en polttanut "kuin" seitsemän vuotta. Moni on myös ihmetellyt, että miten mie mukamas pystyin lopettamaan ilman korvaustuotteita. No oikeasti aika helposti. Isäni toimi esimerkkinä miulle, hän lopetti ilman korvaustuotteita ja takana oli yli 30 vuotta tupakointia.

Jotain muuta tän paatoksen loppuun.

Kohta on juhannusviikonloppu, lähdetään Joonaksen ja miun porukoiden kanssa Taavettiin mökille. Sitten alkaakin pakkaaminen ihan todenteolla, sillä muutto Tampereelle on edessä ihan kohta! Siitä en olekaan blogissa kirjoittanut, mutta ajattelinkin tehdä sen sitten vasta kun kotiudumme Tampereelle ja päästään kunnolla tutkimaan uutta kotikaupunkia.

Hyvää Juhannusta! 

Something new

Hippie Burgeri 9 euroa, Avot Sie

Ajattelin tehdä ruokaan liittyvän postauksen, koska ruoka on miulle ollut pitkään sellainen mörkö et yritän tehdä siitä pikkuhiljaa ystävän.

Oon aina ollut todella nirso jo lapsesta asti. Isoveljeni on kertonut, että jo pienenä sanoin et mie söin hernekeittoa jos siitä otettiin herneet pois ja grillimakkarasta piti ottaa kuori pois grillauksen jälkeen, kun pelkäsin sen olevan sellaista sitkeää. Jossain vaiheessa en pystynyt syömään enää hedelmiä ja tätä ollaan äidin kanssa mietitty, että mitä tapahtui ja milloin. Vuosien varrella toki sitten kynnys testata eri hedelmiä on noussut, sillä aina kun olen testannut edes pienen palan omenaa tms niin olen oksentanut sen.

Yläasteella kokeilin ensimmäisen kerran kasvissyöntiä, mutta ei se oikein onnistunut kun olin sitten niin nirso etten syönyt kuin jotain pikanuudeleita ja ranskiksia kun en tykännyt kasviksistakaan. Sieltä sitten lähti jo se, että automaattisesti olin jo "vieroittanut" itseni esim pihveistä. En muista, että oisin koskaan ollut mikään suuri lihansyöjä. Yläasteella opetin itseni myös pois makeista herkuista. Jotenkin sitä kai heräsi et ei ollut ihan tervettä vetää yhtä fazerin sinistä kerralla.

Oon aina yrittänyt löytää itselleni sopivan ruokavalion. Nyt vihdoin ja viimein on alkanut tuntumaan siltä, että terveydellisesti se oikea ratkaisu on kasvisruoka ja kalaa/ kanaa joskus. Ihan vaan, koska olin monesti huomannut, että syötyäni jotain rasvaisempaa tai sitten possua/ nautaa niin vatsaan alkoi herkästi koskemaan. Oon aina ollut porukasta se, joka syö vähiten kun en vaan jaksa isoja annoksia. Kasvisruoka on tehnyt sen, että miekään en oo enää se porukan pieni ruokaisin.

Mie oon kiitollinen, että kasvisruoka alkoi nostamaan uuden sivun ruokateollisuudessa. Miullakin madaltui kynnys kokeilla härkistä, mustapapupihvejä, kikherneitä jne. Nyt teen sujuvasti jo itse omat falafelit, hummukset, mustapapupyörykät :) Maitotuotteita käytän aika vähän, joten en koe mitään tarvetta alkaa ostamaan vegaanista juustoa ihan vain koska halusin vaan vähentää lihansyöntijä ja lisätä kasviksia.

Miun vatsa on voinut oikeasti paremmin. Vihdoin myös mie voin ottaa grillillä ruokaa, kun saatavilla on falafelia ja esimerkiksi Avot Sie:stä (Avot Sie:n menu) saa täysin vegaanisia ruokia. Suosittelen paikkaa suuresti. Lähiruokaa rakkaudella <3

Tänään ruokana on falafelia ja coucousta jugurttikastikkeen kera. Toki vielä siihen kylkiäisiksi parsakaalia ja kurkkua. Iltapalaksi kaalisoijapiirakkaa.

Tämmöstä. Voisin joku kerta laitella kuvia noista miun tekemistä ruuista ja laittaa vielä reseptä kylkeen. Ovat nimittäin sekä maukkaita, että edullisia ;)